mukavaa olla kerrankin ihan vaan rehellisen poikki, fyysisesti uuvuksissa. mun kognitiivinen väsymystila on päällä 247365, joten huomaan todellisen, normaalin väsymyksen aina, koska se on niin erilaista. se tuntuu hyvältä, luonnolliselta. siltä miltä väsymys tuntu ennen aivovammaa ja normaalisti toimivan kehon kanssa. saatiin yhdessä päivässä jo 80% koko siivousurakasta hoidettuu. loppuhommat on oikeestaan vaan faceliftiä.

maltoin mä puoltoista vuorokautta olla lukematta kirjoja, vaikka eilenkin sekä maalasin että piirsin. mutta toi kolmen naisen holokaustitarina on tappotylsä! auschwitz/mauthausen ei todellakaan oo tylsä aihe, mut harmittaa et lainasin ton nimenomaisen ja menin alottamaan sen. luen sitä nyt siks, et pääsisin siitä mahdollisimman pian eroon. kirjotusasu on tosi etäännyttävä, tulee monen filtterin kautta: toimittaja on koonnu lasten suusta, natsien dokumenteista ja itse kokijoiden muisteluista kokonaisuutena persoonattoman tarinan joka on vieläpä kolmen eri päähenkilön harteille jaettu. kuulopuheen kuulopuhetta, täysin epämäärästä, hajanaista ja itseään toistavaa. ite muotoilisin koko paskan vaikka fiktioksi, jos olis aivan pakko kirjottaa kirja ei-minämuodossa. tollanen kyseinen rakenne toimii dokkarissa, niissähän haastatellaan selviytyjiä, sukulaisia ja historioitsijoita ja niin edelleen, ja niissä toisto on ookoo. vastaava rakenne ei toimi kirjassa, se on aivan liian levoton eikä siks sido tunnetasolla mihinkään. just kun ehdit alkaa eläytyä yhden naisen kokemuksiin, vaihtuu koko henkilö. ärsyttää. saarikoski mielessäin.

just eilen mietin että kaivelen kirjaston tiedoista löytyykö penan ruotsin-päiväkirjoja tai muiden sen vaimojen muistelmia. hetken päästä uutisoitiinkin, että tuula ykkönen eli saarikosken eka vaimo on kuollu, ja hesarin artikkelissa mainittiin joku sen kirja, joka alko heti kiinnostaa.

kuntoutusjakso ei viivästy vaan alkaa parin viikon päästä kuten tarkotus olikin: tänään tuli sähköpostiin vihdoin tarkemmat aikataulut ja kyselylomakkeet. mulla ei siis oo tiedossa sovittua enempää sosiaalista kituuttamista tänhetkisessä duunipaikassa. yassssss.