viikko ennätti kulua taukoa arkistoista. harmi että oon ollu jonkun vatsavaivan uuvuttamana suurimman osan ajasta, niin en oo varsinaisesti nauttinu elämästäni ilman menneisyyden luurankoja. syöminen tekee pahaa, syömättömyys vielä pahempaa. oon kyenny lähinnä istumaan ja makaamaan.
pyörsin kuitenkin näemmä yhden päätökseni heti: että en enää usko maalaavani, en ainakaan myyntiin, enkä varsinkaan isoa. paikallisen taideyhdistyksen varapuheenjohtaja (ollaan tunnettu melkein 20v) soitti yhtäkkiä kuulumisia ja muistutti että taas on tulossa jurytetty näyttely hyvässä galleriatilassa, että kiinnostaisko tuoda 1-3 teosta. aihe oli niin universaali et keksin heti mistä alottaa.
katoin yhden vanhan ison maalauksen värejä, joku työ joka oli alotettu mut jääny kesken pari vuotta sitten, käytännössä siis valmis 120 x 100 aihio mun lempiväreillä (turkoosi ja tumma petroli). tein siihen ensin puolihuolimattomasti vaaleita valutuksia (jynssäsin niiden valuessa ateljeen keittiötä) ja ajattelin kattoa miten ne asettuu. monesti abstrakti puhuukin mulle ja alan hyvin pian nähdä omiani siellä. siihen rakennan alkua jonka jälkeen maalaus valitsee sit mihin mennään
tällä kertaa se muodostui työksi joka vaatii ehkä yhden tai kaks sessiota viimeistelyyn, koska siinä on vielä paljon korjattavaa, mut työnimi tällä hetkellä on suden hetki - the hour of the wolf (vaikka kyseessä ei oo susi). mulla on myös yks vanhempi pieni maalaus jonka vien tuomaroitavaks.
avajaiset on vasta ens vuoden puolella, ja tuskin ite edes meen paikalle: ne on aina taiteilijuudessa ollu se vastenmielisin osa.