läiskäsin blogikuvaks detskun mun 15 vuotta vanhasta maalauksesta uuden vuoden kunniaks. jotain uutta, jotain vanhaa, jotain blaa blaa, jotain jotain.

toi maalaus oli työ joka jakoi eniten mielipiteitä koko mun uran ajalta: tosi monet halus sen itelleen ja tosi monet iljettyi siitä, koska jättimaalauksen silmät tuijotti seinältä häpeilemättä suoraan sieluun (tossa kuvassa vain osa niistä). kaiversin teoksesta lisäks pienemmän linolaatan, josta vedostin paria versiota, mut lopulta muutama vuos sit kyllästyin kuulemaan jatkuvia kehuja ja inhotuksia alkuperäsestä taulusta - eritoten sitä kuinka kaikki sen muka haluaa eikä kuitenkaan osta sitä pois kuljeksimasta - ja maalasin jotain siihen päälle.

ei oo kaduttanu yhtään, ehdin nimittäin vuosien valuessa ja näyttelyiden vaihtuessa roikottaa sitä omallakin seinällä aivan riittämiin. kerran se putos kiihkeän seksin lopussa mun entisen avopuolison päähän makkarin seinältä, eikä voitu lakata nauramasta ajatukselle taiteellisesta rukoilijasirkkanaaraasta, joka niittaa uroksen lisääntymistavotteen täytyttyä.

en oo kirjotellu tänne koska oon ollu vuoden vaihduttua niin täynnä hyvää energiaa, jonka oon pystyny tykittelemään töissä moneen asiaan. nyt on järjestöavustusten hakuaika kuumimmillaan, joten hommia kyllä riittää. päätettiin kuitenki kollegoiden kesken et kirjotan kirjaa kahtena päivänä viikossa etänä ja loput kolme teen normihommia toimistolla tän alkuvuoden. onneks saatiin se käytännössä järjestymään ihanien, joustavien ihmisten avulla.

työpaikalla on liikaa melua ja häiriötä et pystyisin siellä keskittymään vaativaan kirjotustyöhön. mulla on maaliskuun loppupuolelle aikaa. en tiedä kumpi on projektista enemmän innoissaan, kirjoittaja vai tilaaja - ehkä tasapuolisesti molemmat osapuolet. pitkästä aikaa todella uskon itteeni. jee!

nyt alankin purkaa yhtä äänitettyä haastattelua tekstimuotoon.