nyt mä luulen et masislääkkeen annoksen nosto (+5mg) on alkanu tehota. totesin maaliskuun lopulla ettei jatkuvasta itkemisestä tuu yhtään mitään, ja aloin syödä isompaa annosta. kyseessä on lääke jota oon syöny 13 vuotta, ja psykiatri on antanu mulle luvan säätää annosta kaamosoireiden mukaan.

mun psyykkinen vointi on ollu vähän parempi muutaman päivän, mut keho on jostain syystä tosi uuvuksissa. herään edelleen kuuden aikaan aamulla vaik oisin saanu unta vasta kahden kieppeillä - ehkä valon määrän muutokset aiheuttaa tän oudon yliaktiivisuuden pikkutunneilla. kyllä, kuudelta aamulla lasketaan mun maailmassa pikkutunneiks! vastahan se oli yhtä kuin aamuviideltä, ennen ku kelloja käpälöitiin.

oon siis jo puoliltapäivin täysin sipissä, mut jos nukun päikkärit siihen aikaan, illalla iskee väistämättä uus väsymysaalto. jos ei oo mitään menoa tai hoidettavia asioita, makaan vaan sängyssä ja sohvalla päivät pitkät.

uskon et väsymys on seurausta myös työttömyyden jatkumisen ja töiden alkamisen välisen ristiriidan kanssa stressaamisesta. tää epätietosuushan on jatkunu jo viikkokausia. on rankkaa elää ilman mitään varmuutta tulevasta, valmistautua tavallaan mihin tahansa vaihtoehtoon. ennakoimattomuus aiheuttaa tosi paljon turvattomuutta. eilen tuli taas jarrutusta hakemukseen: yks hemmetin allekirjotus piti vielä hankkia. hoidin sen, mut olo ei vieläkään oo kovin luottavainen. en usko et mun kelpoisuus palkkatukeen on suurin kysymys, vaan se, suostuuko työkkäri maksamaan mun palkan. jos ei, järjestöllä ei oo varoja palkata mua tällä systeemillä ja homma kaatuu sitten siihen. hyh. en edes pysty ajattelemaan tota skenaariota, kun tunnen paniikin kuristavan kurkkua. en haluu et järjestön toiminta kariutuu: ne todella tarvitsis työntekijää. mun työttömyysajan ilmotusten pitäis olla nyt kunnossa, että saan edes jotain pikkuhiluja elämiseen piakkoin, mut en vaan kykene luottamaan kelaan. sieltä on tullu lähinnä loskaa niskaan viimeset vuodet.

jos tää ei onnistu, mun on mentävä jollekin toiselle ammatillisen kuntoutuksen kurssille, jonka kautta saan lisää työharjotteluja tai -kokeiluja, jotta löydän sit jotain muuta - näin oon siis ite päättäny. jos jään himaan vailla mitään kiintopistettä joka näyttää valoa kohti työelämää ja taloudellista turvaa, tiedän, et mun vointi vaan eskaloituu huonommaks. jos näiden yli neljän vuoden taistelujen jälkeen mun kaikki potentiaali ja itteni uudelleenrakentaminen psyykkisesti ja fyysisesti valuu hukkaan, en välttämättä enää jaksa yrittää. sit ei oo kuntoutustuki tai työkyvyttömyyseläke enää mitään hataria vaihtoehtoja vaan todellisia tulevaisuudennäkymiä.