ruoka ei edelleenkään juuri maistu, syön lähinnä herkkuja ja juon kahvia. paino pudonnu tahattomasti pari kiloa. yritän urheesti silti syödä vaikka sitten edes niitä donitseja, ja otan vitamiinit, juon riittävästi kivennäisvettä. huomenna lämpötila voi nousta kolmeenkymmeneen. voihan tuska.

mut huomenna töissä ei pitäis olla ketään niistä hahmoista jotka yleensä häiriköi, joten odotan innolla viimestä varsinaista työpäivää. haluun saada kaikki alotetut hommat loppuun. siivosin maanantaina jo oman työpisteeni suurelta osin. heitin tavaraa roskiin ja otin vaatteita kotiin pyykättäväks. tuli vähän haikee olo. haikeus tekee varmasti voimakkaamman vierailun vielä myöhemmin. mun oma ohjaaja on kesälomalla ja toivon, et ehdin nähdä sen edes vilaukselta viimesellä työviikollani. en oo vielä keksiny mitä kehitän sille lahjaksi. ainakin kiitoskortin annan. sitä ihmistä jään kaipaamaan.

oon ylpee saavutuksestani: vihdoin oon kyenny matkustamaan julkisilla töihin ja olemaan töissä ja käymään asioilla lyhyessä hameessa. tai niin lyhyessä kuin mä nyt ikinä kehtaan, eli just polven yläpuolelle yltävässä mustassa mekossa. märisin vähän töissä että onko mulla liian paljastavat vaatteet ja mainitsin että inhoon ja häpeen mun jalkoja joten tää asu vaatii aika paljon, mut haluun altistaa itteäni, koska tarkotus ois kuitenkin toipua ruumiinkuvanhäiriöstä sen verran ettei se rajottais liikaa elämää. mulle sanottiin että mun kintut ja niiden tatuoinnit näyttää hyvältä ja saisin useamminkin pukeutua niin. kaks tuulista päivää (jollon ahdistaa että reidet näkyy) se otti että häpeä helpotti, ja huomenna ei varmaankaan tarvii miettii sitä enää niin kauheesti.