mitä ihmettä! mä en saavuttanukaan vielä platinum-tasoa korttipelissä! kuvittelin, et voin sit hyvillä mielin jatkaa muita harrastuksia kun oon päässy sinne. putosinkin epätietoisuuteen: ei hajuakaan montako(kymmentä?) leveliä täytyy vielä tahkota. mä haluan platinaan saakka. perkele.

no eipä siinä. se on hyvää aivotreeniä. olin kyllä suunnitellu siirtyväni sen sijaan esimerkiks sanaristikoiden pariin. onneks ipadillä on englanniksi yksi hyvä, joka just uudistui niin että siinä on vaikeampia tehtäviä. en haluu et edes vapaa-aika on koskaan turhaa, vaan mieluummin opin koko ajan jotain. brittiristikot kehittää ainakin sanavarastoa ja oikeinkirjotusta, vaikka yleistiedon osalta hiukan marginaalista, kun puolet vaikkapa kulttuurijutuista ei sano juuri mitään.

muistin jonkun hyvän ajatusketjun jota kelailin joskus viime kuussa, mutta kadotin sen äsken keittiössä ennen kun ehdin kirjottaa sen itelleni ylös. aamukahvinkin melkein pilasin kun en huomannu että pannuun oli jääny vettä.

viiden tunnin yöunilla pää on oltermannia. ohuita oltermanni-viipaleita.