ammatillinen kuntoutuskurssi on kaikkien ryhmäjaksojen ja muiden tehtävien osalta nyt suoritettu. pari etätapaamista vielä ohjaajan kanssa, mut muutoin oon niinsanotusti vapaa. ens viikolla ois tarkotus kattoa uuden duunin asioita ja toivottavasti saada palkkatukihakemus jo vetämään.

lähin käymään ekassa harkkapaikkassa kahvilla. matkalla törmäsin siihen mun yhteen päihderiippuvaiseen tuttavaan pitkästä aikaa. se oli keskellä päivää torilla päissään ja hinku mun seuraa. suostuin siihen et kävellään jonkun aikaa samaa matkaa. se oli niin sekasin et menetin hermoni noin vartin kuluessa. en oikein tienny pitäskö nauraa vai suuttua vai hävetä kun se huuteli niin et seinissä kaikui että TÄÄLLÄ TAPAHTUU KOHTA MURHA. sen puhelin oli varastettu toissapäivänä baarireissun päätteeks ja nyt sillä oli mielessä vaan kosto tätä kylillä pyörinyttä varasta kohtaan. yritin turhaan sanoo et ehkä ei kannattas juoda ihan niin paljoo että tavaraa häviää, mut siitä seuras vaan raivoa mua kohtaan, tietenkin. että mä oikeutan varkauden, ja syytän häntä kaikesta, vaikka tää varas ansaitsee kuolla. poliisit ei ollu kiinnostuneita päihtyneen ihmisen rikosilmotuksista, yllättäen. vitsi miten raskas hahmo! ja silti mä välitän siitä joten katoin et se rauhottu ja pääsi muitten ihmisten seuraan sisätiloihin tuolta pakkasesta. kieltäydyin lainaamasta sille rahaa ja ostamasta kaljaa. en silti haluu täysin heitteille sitä jättää, koska pelkään et se joutuu taas putkaan. ehkä se on ihan hyvä kompromissi. jotain voi tehä mut rajansa kaikella.

jos oisin voinu ite valita, en ois enää halunnu nähä ikinä kasvotusten. ollaan viestitelty jonkun aikaa kevyistä aiheista mut aika harvakseltaan. pelkään et nyt tän seurauksena se alkaa taas punoa muhun jonkinlaista napanuoraa.

onneks mun tulevassa työssä mulla ei oo henkilökohtasta suhdetta päihderiippuvaisiin ja -toipujiin. onneks mun ei tarvii huolehtia niistä vapaa-ajalla. ja onneks ne on sitoutuneita raittiuteen ja tekee jatkuvasti töitä sen eteen ilman, että ne takertuu muhun kuin viimeseen oljenkorteen.

mua vähän jännitti kertoa tänään ekassa harkkapaikassa että haen muualta töitä, kun ne ois toivonu mua niille niin kovasti. voi olla et tuun olee vähän vainoharhanen seuraavat päivät, koska pelkään et sieltä ilmaantuu jotakin negatiivista asennetta, jota ne ei ehkä uskaltanu ilmaista kasvotusten. mut mun on ajateltava omaa tulevaisuuttani ja sitä, että mä oon kuntoutuja ja alanvaihtaja, jonka on tarkotus saada eheyttäviä työkokemuksia tuhoavien sijaan, jotta selviän takasin työelämään. en ois kestäny sitä yhtä ikävää ihmistä, tai sanotaanko niin, et siinä ois ollu kestämistä, enkä mä jaksa sellasta enää. valitsen paikan, jossa on kokonaisuudessaan ihana ilmapiiri ja jossa mä voin kukoistaa sellasena kuin oon.