keksin yhden diplomaattisen vaihtoehdon tähän työkuvioon. se liittyy vuosilomien pitämiseen ja muihin järjestelyihin niin, et mä pääsisin pian pois mutta en aiheuttais liikaa päänvaivaa tai taloudellisia ongelmia työnantajalle. lienee silti hyvä etten vieläkään päätä mitään lopullista, koska kyseessä on kuitenkin lähivuosien ison kuvan suunnitelmat, jotka täytyy yrittää optimoida. huomenna meen käymään yhdessä rekrytointitapahtumassa tutkailemassa tuleviin opintoihin liittyviä mahiksia ja myöhemmin tosiaan juttelen kattojärjestön tyypeille.

olin hakemassa postia laatikolta kun tuttu naapuri käveli ohi ihanan kääpiösnautserinpennun kanssa. eläköityneen pariskunnan aiemmat snautserivanhukset on vihreämmillä niityillä ja nyt taloon on tullu tää suloisuus! en luultavasti oo nähny mitään yhtä söpöä livenä ikinä. hädintuskin parikytsenttinen pentu yritti syliin heti kun laskeuduin sen tasolle, ja päästeli vauvaääniä. miten paljon iloa ja empatiaa eläimet tähän maailmaan tuokaan. sairaslomilla pitäis aina saada terapiakoiria lähistölle.

sammal on jo päivisinkin kuurassa, vaahteranlehdet rouskuu.