unessa olin innostunu uudesta tuotteesta: isoista mustista turilaisista, jotka ostettiin sipsipussin kaltasessa pakkauksessa. niitä oli pussissa 8-12, ja kun ne vapautettiin, ne siivos esimerkiks ullakoita. annoin jopa lahjaks turilaspussin taiteilijakollegalleni.

luin uuden bukowskin pois, ja highsmithin romaanista edithin päiväkirja on kolmannes jäljellä. paasilinnaa lueskelen keittiössä, nyt vuorossa elämä lyhyt, rytkönen pitkä. alan saada tarpeekseni tästä veijaritarinoiden tyylilajista - luen varmaan enää yhden noista mitkä on lainassa kaverilta ja sit palautan kaikki.

yks mistä en vieläkään oo saanu tarpeekseni ja mikä valitettavasti lähestyy loppuaan on se iäisyyksiä kestäny murhaoikeudenkäynti kaliforniassa. oon seurannu sitä alusta saakka, useemman kuukauden nyt. epäilty yllättäen päättikin nousta lopuksi todistajanaitioon mitä ei tapahdu about koskaan, koska se johtaa yleensä puolustuksen katastrofiin. niin on käymässä nytkin. syyttäjä tuntee tän vuosikymmeniä kestäneen kolmoismurhakeissin kadehdittavan omistautuneesti, ja epäilty on patologinen valehtelija joka kompastuu omiin tarinoihinsa. se paikkaa entisiä mokiaan uusilla selityksillä, ja jää niistä kerta toisensa jälkeen kiinni koska ei muista valheitaan. välillä tuomari joutuu sanomaan syyttäjälle että no niin, hengitäpä välillä mr. lewin, koska se alkaa epäuskossaan käytännössä vittuilla epäillylle - niin naurettavuuksiin epäilty vie valheensa. puolustusasianajajien avuttoman kiemurtelun pikkutakeissaan suorastaan kuulee. epäiltyä on mahdoton ohjeistaa ristikuulusteluun koska se ilmeisen narsistisena persoonana puhuu aivan läpiä päänsä ja kuvittelee pelastavansa nahkansa. ens viikolla valamiehet pääsee pohtimaan ratkasua, enkä malta odottaa kuinka tässä käy. kuin seurais hyvää sarjaa.

kirpeä, kaunis syyslauantai. meen ateljeelle kylvettämään orkideat.