miten sama ihminen voi nähdä peräkkäisinä öinä ensin suloisen unen rupikonnista möngertämässä hiekkatieltä heinikkoon, ja sitten unen jossa yksi sen omista kissoista syö itseään hengiltä?

mieliala parani menkkisten mentyä. en tiedä onko sillä mitään osuutta asiaan, että myös ruokahalu ja näläntunne katoaa niiden jälkeen. ei tartte aktiivisesti miettiä laihduttamista hetkeen, kun kaikki syöminen etoo.

eilen oli mukavan pilvinen vapaapäivä - sain tehtyä puutarhahommia. eka erä tulppaaneja ehti jo kukkia ja lakastua, nyt odotan seuraavia eri värisiä. koreakurjenmiekat on lähteny kivaan kasvuun vesiaiheen vierellä ja pionien nuput toivottavasti kypsyy kukintaan pian. hauskaa etten muista mihin istutin minkäkin värisiä, niin ne on yllätys. syreenit puhjennee lähempänä juhannusta. siirsin lisää ihania vaaleensinisiä lemmikkejä perennapenkkiin talon takaa, josta ne ei näy ja niiden kauneus menee näin ihmismäisen itsekkäästi ajatellen hukkaan. istutin hortensiaa isompaan ruukkuun ja jaoin orvokkeja vähän pienempiin niin että niistäkin saa tulevaisuudessa lisää. lisäks kaivoin ystävälle kuunliljoja kun se niitä halusi, ja ne pitää muutenki välillä harventaa.

tänään mutsin ja sen parin ystävän kanssa lounaalle. onneks huominen on kokonaan vapaa, koska sit alkaa tiukat pari viikkoa työhommissa. oon saanu nyt muutaman uuden asiakkaan ja se näkyy tietysti kalenterissa. onneks myös palkassa, niin raaskin tulevien sitoumusten jälkeen pitää vähän tavallista enemmän kesälomaa heinäkuussa. oon kuin yrittäjä: saan vain just sen verran rahaa kuin teen töitä. sen takia oon ahkeroinu ja yrittäny jaksaa parhaani mukaan, vaikka toisinaan väsyttää hulluna. yksittäisetkin vapaapäivät auttaa palautumaan, kunhan saan olla ihan yksin ja lähinnä vaan nukkua, mut todelliseen rentoutumiseen vaaditaan pari viikkoa.

--"olet vahva, mutta myös hauras ihminen."

jonkinlainen itsetuntoboosti tuli jostain monen asian sopivasta yhteentörmäyksestä ja sitä kesti pari päivää tässä. tänään oon sit jo itkeny turhuuksista. olin aivan liian pälpättävä eli rasittava ihminen tatuoijan penkissä (oma arvio) ja illalla puoliso tiuski mulle parista asiasta ja se sai padot ratkeemaan.

ehkä valvottu jääkiekkofinaali ja sen takia juotu kahvi pilas yöunet joten olinkin hereillä sit aamuneljästä saakka, jonka jälkeen tosiaan menin leimauttamaan viimeisen ison projektin oikeaan takapohkeeseen. ehkä kaiken tän vollotuksen takana on väsymys. lääke mälsyyteen: en oo syöny tänään kuin yhden ruisleivän ja liikaa kahvia, joten katoin äsken huttua suoratoistolta ja söin vähän vaniljajäätelöö merisuolalla, murskatuilla pähkinöillä ja vaahterasiirapilla. tulee muuten paljon halvemmaks kuin valmiit suolainen kinuski-boxit.

oon nyt päättäny kirjottaa sen helvetin kirjan epämuotoisuuskammosta eli ruumiinkuvanhäiriöstä. tästä sairaudesta ei suomeks tällä hetkellä löydy ilmeisestikään mitään, koska yleistymisestä huolimatta tää on tosi huonosti täällä tunnettu. ainakin kehitän ajatustani kirjasta tästä eteenpäin jatkuvasti, eli oon jo prosessissa, ja siihen pelkkään muistelmakompostin mylläämiseen ja faktojen ym. taustottamiseen saattaa kulua itessään helposti vaikka vuosi. ei kai tässä kiire oo. tarkotus on liittää mukaan asiantuntijalausuntoja, väitöskirjamateriaalia, tutkimustietoa, vertaisten henkilökuvia ja/tai haastatteluja. lisäks paljon visuaalisuutta eli mun valitsemia tai tekemiä kuvia, maalauksia, piirustuksia ja niin edelleen. yhden kirjan oon jo elämässäni vastaavalla tavalla  toimittanu, joten tiedän mitä se vaatii.

nukkumaan. onneks ei oo aikasta herätystä.

is in the eating.

vatsalaukku niin kutistunu että jaksan vaan yhden ruisleivän vaikka pitäis kai syödä enemmän. oon monta päivää ainoastaan imeskelly karkkeja yksitellen ja juonu hirveet määrät vettä ja kahvia. tuleekohan tälle päänsisäiselle taistolle oletettua lihavuutta vastaan koskaan loppua? vaaka sanoo LOW mutta se tarkottaa et paristot on lopussa, ei sitä että olisin laihtunu. en edes haluu vaihtaa pattereita että saisin tietää, koska pelkään et paino on edelleen sama vaikka tekisin mitä. joka toinen viikko mietin et tässä ittensä kiusaamisessa ei oo järkeä, koska lääkekilot ei irtoa ja mulla on vaan koko ajan pahempi syyllisyys syömisestä, ja joka toinen viikko ajattelen et helvetti, jos muut pystyy olee syömättä ja laihtumaan, niin munkin on pystyttävä.

oon niin väsyny tähän. näen vain paksut sormeni ja poskeni ja kuvittelen että niistä eroon pääseminen ratkasee jonkun suuren salaisuuden elämässä ja siitä tulee yhtäkkiä siedettävää.

lentsu jäi lieväksi eikä noussu lämpö, kuten mun kohdalla yleensäkään. pidin kuitenkin tietysti varuilta lomaa töistä etten ainakaan tartuta muita. tänään jatkoin aamupäivällä kevyitä pihahommia: kitkin pari kukkapenkkiä, erottelin kuunliljan taimia, keräsin pistokkaita ja terapoin kuivuneita nurmikonläiskiä. tänä keväänä päätin jättää koristepensaat alasleikkaamatta. ripsutti vähän vettä ja se sai ihania tuoksumuistoja aikaan. kottikärryjen multainen metalli joka kastui toi lapsuudesta mieleen traktorin lavoilla leikkimiset ja kosteat, ruosteiset lapiot tai muut työkalut. hiekanhajun, kuivat paalit ladossa, linnunlaulun ja kärpäset. oon niin kiitollinen maalaisjuuristani - kuin myös siitä et saan nykyään elää sopivan pienellä paikkakunnalla luonnonläheisesti ja metsän reunustamalla tontilla.

mieliala on just tällä hetkellä ookoo mut unet uuvuttaa: haluisin vaan nukkua ja oikeesti levätä öisin ja päikkäreillä, mutta ei, kun täytyy taistella sosiaalisissa tilanteissa mitä ihmeellisimmissä ympäristöissä. yhä useammin joudun seksuaalisiin kanssakäymisiin ja erilaisiin työsuorituksiin. herään unilta aina jotenkin nolattuna ja epävarmana siitä, et teinkö kaiken oikein, ja mihin kaikkeen tääkin nyt taas vaikuttaa.

äipän kaupungissa kukki jo kirsikka, täällä vasta japaninvaahterat ja terttuseljat hitaasti kasvattelee lehtiään ennen puhkeamista. oman pihan kirsikkapuissa näkyy pieniä silmuja muttei muuta. onneks kauriiden esimaistamat tulppaanit lähti uuteen nousuun. pioneillakin menee ihan hyvin. eläimille ei voi muutenkaan kauaa olla vihanen, jos luonnossa ei oo niille riittävästi ravintoa vielä.

yrttipenkistä on tulossa jo persiljaa, ruohosipulia, salviaa ja timjamia, villirucolakin näytti käynnistyneen. jatkuva yrttien ostaminen tulis aika kalliiks joten oon ruokaa laittavana ihmisenä näistä aiemmista monivuotisista iloinen.

töitä on ollu sopivasti mut nyt oon flunssassa. katotaan joudunko perumaan viikonlopun työt ja muut menot, vai selviänkö ffp2:n voimalla ja etäisyyttä pitämällä kuten tänään. en oo muuten kovin kipeä mutta kurkkuun sattuu ja ääni on käheä, päätä hiukan jomottaa.

noh, masennus ja itseinho pääsee tätä fyysistä reittiä ulos ilmeisesti, kun ne ei enää vaivaa.