, kuulin yhden rouvan sanovan ystävälleen kävelyllä.

montakohan kertaa oon tullu tänne tarkotuksena kirjottaa, mut välilehti on unohtunu vuorokaudeks auki tai jotain vastaavaa. nytkin päädyin ensin päivittämään mun mahdollisen uuden duunipaikan kotisivuja sen sijaan et piti kirjotella ylös omia asioita.

2/3 ammatillisen kuntoutuksen kurssikokonaisuudesta on nyt tehty, ja kaikki kolme työharjotteluu hoidettu. harmi että mun viimenen harkka, joka oli ehdottomasti kivoin paikka kaiken kaikkiaan, osu just tiukimpien koronarajotusten kohdalle. oli yhessä vaiheessa vaikeuksia saada päiviä kulumaan, kun kaikki ryhmätoiminta oli esimerkiks tauolla. mut kun vihdoin sain tunnukset tän yhden päihdejärjestön kotisivujen muokkaukseen, hommia riitti. somekanavien hoitamisen lisäks keksin, että pidetään henkilöstön kaa leivontapäiviä niin et pakkasesta löytyy hallitukselle ja kävijöille kuivakakkuja ja mokkapaloja myöhemmin.

sain läksiäisissä kukkakimpun ja tosi hyvän palautteen. mulle on nyt useessa yhteydessä kerrottu et mun kanssakäyminen ihmisten kanssa on luontevaa, ja että oon hyvä kuuntelija ja keskustelija. vihdoin tässä vikassa paikassa sain myös kiitosta oma-alotteisuudestani. mulle on annettu ihanalla tavalla miltei vapaat kädet. mun ideoihin on suhtauduttu avoimin mielin ja suotu luottamusta esimerkiks somen kanssa. mihinkään mun idiksiin ei oo sanottu heti että "mitä hyötyä" tai muuta sellasta, mitä vaikkapa ekassa paikassa, vaan päinvastoin kannustettu ja kiitetty aktiivisuudesta.

kaiken tän vastavuoroisuuden ja myönteisyyden takia liityin itekin jäseneksi ja jatkan järjestön asioiden hoitoa tässä lähiaikoina vapaaehtosena, koska ei pahemmin muita kiireitä oo. mun ois myös varmaankin mahdollista saada palkkatuettu duunipaikka tuolta - täytyy vaan vähän selvitellä byrokratioita.

itse asiassa kunnan mielenterveys- ja päihdepalveluilla ois vapautumassa paikka, mut ajokortittomana ihmisenä se vois olla vähän hankalaa. lisäks en nyt aivan välttämättä haluu töihin kunnalle. ainakaan vielä, kun ei oo muodollista pätevyyttä. kokemusasiantuntijuus vois riittää kuulemma, mutta niitä koulutuksia ei oo just nyt alkamassa missään lähellä.

suoritin 5/5 100% "arvosanoin" sen yhden mielenterveyskurssin tässä ohella, ja pari seuraavaa viikonloppua oon vertaistukiohjaajan koulutuksissa. tän viikon olin viel kuntoutuskartanolla osallistumassa ammatillisen kuntoutuksen ryhmäjaksoon. mun energiat on hyvät, ja kaikki tää mielekäs tekeminen on kasvattanu mun ammatillista itseluottamusta tosi paljon. sepä koko tän kuntoutusjakson tarkotus on käsittääkseni ollukin: ammatillisen suunnan tarkentuminen ja omien vahvuuksien löytyminen. kuukauden päästä tehdään loppuyhteenveto kartanolla lääkärin, sosionomin ja muiden kanssa, ja ehkä saan lisää vinkkejä tulevaan. sitten tää pitkä mut palkitseva rupeama on tehty, ja mulla on kaiketi avoimet ovet oikeestaan ihan mihin vaan.

niin paljon on tapahtunu ja oon touhunnu joka päivä kaikkee maan ja taivaan väliltä, et nää kirjotelmat on nyt tällasia raportteja vaan. toivottavasti löydän aikaa pohtia enemmän henkilökohtasia mielenliikkeitäni taas.