mielenkiintoset on patologin muistelmat. vaikka kirja on 400-sivuinen, se kuluu vauhdilla verrattuna mazzarellaan. seuraan nyt netin kautta yhden tunnetun, pitkäaikasen keissin oikeuskäsittelyä ja kahlasin viimeks läpi oikeuslääkärin ristikuulustelut. niissä oli paljon puhetta kuolonkankeudesta ja muusta kuolinajan määrittämiseen vaikuttavasta, ja just samaan aikaan aihetta käsitellään tossa kirjassa. kevyet iltamateriaalit mulla. katon oikkista youtubesta, sammutan koneen jatkaakseni täysin samaa settiä kirjan ääressä. jännä rinnakkaisilmiö.

kelan päätös tuli kahdessa päivässä: mä pääsin mukaan ammatilliseen kuntoutusohjelmaan joka alkaa elokuussa. nyt on siis elämää luonnosteltu ens keväälle saakka. sinne asti luonnos olikin jo siltä osin olemassa, et myös mun kolmivuotinen terapia päättyy sillon. huhtikuun alussa. kaikki muu on auki.

jo ennen vakavaa sairastumista tai iskän kuolemaa en osannu ajatella, saati suunnitella elämääni kuin korkeintaan muutamaa kuukautta eteenpäin. pitkäaikanen, uusiutuva masennus on yksistään (ilman kaikkea muutakin mt-sontaa) pitäny huolen siitä etten oo koskaan oikein tykänny sitoutua mihinkään. romahdus on joka kerran tullu. sen lisäks vakavan fyysisen sairastumisen takia on ollu pakko yksinkertasesti sopeutua tosiasiaan: on vain tää hetki, ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. ja se tyyli kyllä sopii mulle.

onneks ihminen ei tiedä, mitä tuleman pitää. jos mulle ois kerrottu viistoista vuotta sitten, mistä kaikesta mun täytyis selvitä vielä ennen kuin täytän nelkyt, oisin toteuttanu synkän suunnitelmani, jonka olin päivännyt ajankohtaan 06.06.06.

mistä kaikesta hienosta olisinkaan jääny paitsi. muunmuassa siitä tiedosta, että oon vahvempi kuin luulin, ja edelleen hengissä.