kissa jaloissa viltin alla antaa lämpöä ja turvaa. se kehrää/kuorsaa. mua pelottaa ulkona pauhaava myrskytuuli joka on paiskonu jo aamupäivästä asti räntää ja vettä ympäriinsä väkivaltasesti. pelkään kaatuvia puita, mutta luultavasti turhaan. ehkä ois fiksuinta sulkee verho niin en näkis vellovaa kuusenoksamerta. onneks kohta on pimeetä. kunhan sisällä ei; äsken välkkyi lamput pari kertaa.

keppran annosta nostettiin taannoisen kohtauksen jälkeen ja ehkä se sit aiheuttaa mussa lisäahdistusta, sillähän voi olla sellanen sivuvaikutus. nyt ei pitäis hormoneidenkaan sotkee mitään. ehkä se on työasiat, suorat ja epäsuorat, kun alkaa taas tuntuu niin hemmetin raskaalta olla siellä saati pitää mistään mitä siellä tekee tai sanoo. ens viikosta tulee keskiviikon jälkeen vielä ärsyttävämpi. yritän olla ajattelematta sitä liikaa, eli ajattelen sitä vähän väliä. koetan löytää vielä jonkun mielenrauhan sopukan vaikkapa toteamalla et mun osa tuskin on kuitenkaan se vaikein. onneks on terapia tiistaina, jos tarvii lisäboostia. enkä muutenkaan oo asian kanssa enää yksin. puhuin eilen hyvän puhelun jonka vaikutus oli todella helpottava.

en saa enää olla liian kiltti, en saa. lapsille ja eläimille ja itelleni joo, mutta töissä ja muutenkin aikuisten ihmisten kanssa sellaset yliempaattiset hommat saa luvan loppua totaalisesti.