maanantaina asunnottomien yössä, jossa olin työn merkeissä iltakeikalla, yks päihtyny kundi otti mut silmätikukseen. nyt saan edelleen inhottavia fläsäreitä sen hengityksenhajusta jossa oli sekottunu viini ja grilliruoka.

en muistanu kuinka paljon juovuksissa olevat ihmiset ahdistaa mua, eikä ehkä vähiten siks et ne on aina miehiä jotka tulee sentin päähän kasvoista jauhamaan jonninjoutavuuksia mun ulkonäöstä. jotenki oman kodin ja työpaikan päihteettömästä ympäristöstä ja elämäntavasta on tullu niin itsestäänselvää kuluneen puolentoista vuoden aikana - ihmiset on tuttuja ja turvallisia ja järjissään, koska ne on aina selvinpäin - etten olis uskonu kuinka nopeesti toi ahdistava kokemus muistuttikaan esimerkiks siitä yhdestä päihderiippuvaisesta ihmisestä josta kirjotin vielä viime vuonna täällä tosi paljon, ja jonka oon saanu jättämään mut rauhaan. yritin pitkään auttaa sitä, mut sit se koko homma meni pelkästään ahdistusta aiheuttavaks persnetoks.

kerroin sille viestillä etten jaksa enää, ja et toivon sille kaikkee hyvää. sit blokkasin sen.