kohta neljätoista kirjaa. todellakin, kun lukee parissa, kolmessa eri paikassa, laskeminen on vähän hankalaa. mut silti luen, ja koen että se on järkevää ja tärkeää.
burroughs on ainoa joka todella imasee mukaansa ja sen kirja päättyy ihan just. hain tällä viikolla kirjastosta myös oksasta ja härköstä odottamaan vuoroaan.
oksasen oon lukenu 18 vuotta sitten, en muista siitä paljoakaan, vain joitain yksityiskohtia kuten vaaleensinisen kannen ja kohtauksen yhden illan jutusta jossa päähenkilö napitti paitaansa, ja toisessa keskittyi painamaaan 45 kiloa. muistaakseni kirja oli mun mielestä vuonna 2003 paska, ja koska inhosin jo sillon kirjotusmuotoa jossa vuorottelee näkökulma, kertoja tai ajankohta, hyppäsin toisen yli täysin ja luin vain sen joka sijottu nykyhetkeen. ärsytti myös kuinka päähenkilön seksuaalista suuntautumista ei paljastettu, vaikka kyseessä oli syömishäiriöt ja seksihommat. mikä järki mystifioida ja tehdä monimutkasuuksia? onko se kirjailijan mielestä älykästä kirjottamista? se on ainakin lukijan mielestä raivostuttavaa kirjottamista. annan stalinin lehmille toisen mahiksen, onhan oksanen sittemmin voittanu finlandian ynnämuuta. ja sillon mä olin parikymppinen, nyt miltei nelikymppinen. kovin innolla en odota, tuntuu pikemminkin joltain pakolliselta uusintakokeelta. sooorrreeeyyy.
oon nukkunu aivan päin persettä jo noin viikon, mut viimesin uni oli tosi visuaalinen ja yksityiskohtanen, ihan kuin mun näkö olis yllättäen parantunu, terävöityny.
lähdin yhden entisen kollegan kanssa kohti kotia ja meidän oli tarkotus mennä samalla junalla suurin osa matkasta yhdessä. yhtäkkiä tää tyyppi nousikin omaan junaansa omilla aikatauluillaan. olin tavallaan järkyttyny koska se on semmonen ihminen et sille on tosi tärkeetä pitää kiinni sopimuksista. toisaalta olin helpottunu, koska en erityisemmin pidä tästä entisestä kollegasta. mä jouduin sit menee yksin levottomaan pasilan-junaan jossa tiesin olevan epäilyttävää porukkaa. nuori nistijengi piirittikin mut aivan saman tien. siinä oli ainakin 2-3 poikaa ja ehkä 4 tyttöä, änkivät ihan mun ympärille yhteen loosiin. joku kundeista ihastu muhun (ilmeisesti mun ulkonäköön) ja sanoin että oon kylläkin 38 vee eli ainakin kaks kertaa vanhempi. sitten se yritti sujauttaa mun käteen huumeita, jotain pillereitä, ja mä mainitsin et sori vaan mut oon semmonen et juon vain kaljaa. yks mimmeistä oli osittain kissa, mutta oikeammin jonkinlaisessa kissapotkupuvussa, koska se oli niin syvällä sen riippuvuudessa. yhden naikkosen kasvot oli kuin virtahevolla, kuulemma se muuttu aina sellaseks kun se oli mustasukkanen nistikundeista. totesin jotain että tommosta se on kun lähtee tolle tielle, ja pääsin turvallisesti eroon porukasta ja himaan lopulta.
ja näinhän mä taaskin lastenhoitounta, kuten aina. entinen työnantaja, lasten äiti, oli kasvattanu järkyttävät mursun viikset ja reuhkatukan, ja silti käytti huulipunaa ja naisten vaatteita. kun se astui lasiovesta kotiinsa (melkein kaikki seinätkin oli vaan ikkunalasia) ajattelin, että se on vaan yks sen tapa uudistaa itseään, no biggie. niiden naapuri halus ostaa multa suolattuja, sileitä laavakiviä sisustuselementeiksi. niissä oli kyllä ihan liikaa sitä suolaa, kuin tyhjän karkkipussin pohjalla.
hylätyssä luokkahuoneessa säilytettiin marsuja terraariossa, ja kun yks niistä haukotteli, sen ikenet ja hampaat työntyi pitkälle ulos aika pelottavasti. kaikki eläimet on ollu epämuodostuneita mun unissa tosi pitkään nyt.
niinku mistä mä vedän näitä yksityiskohtia?
