seuraan taas yhtä murhaoikeudenkäyntiä, josta tällä kertaa tiedän jo lopputuloksen, mut koska oon omituinen ja kai pedantti, haluun nähdä kaikki todisteet ja kuulla kaikki todistajat ja muodostaa oman mielipiteeni materiaalista ja tuomiosta.

kaulalle ja poskeen on ilmestyny useempi tulehtunu finni vaikkei tässä kohtaa kyl pitäis olla mitään hormonaalista syytä. onneks ei tarvii mennä mihinkään ihmisten ilmoille koko viikkoon.

edellinen pms heitti mut taas syvään päähän: tuli itkeskeltyä toimistossa kuun alussa ovi kiinni pari kertaa, koska palkkatukiasiat tuntu sillä hetkellä kaatuvan niskaan. muistaakseni kyse oli työtapaturmavakuutuksesta, jonka kanssa ensin meni hermot ja sit kyynelkanavat.

selvisin siitäkin turbulenssista, mut sen sijaan et olo ois palannu takas normaaliks sinä päivänä kun menkkikset alko, hormonit vetikin mut raskaan masennuksen syövereihin. se jakso kesti melkein kolme viikkoo kaikkine herkkuineen, mukaanlukien ruumiinkuvanhäiriön räjähtämisen käsiin.

osansa on tietysti näillä helteillä. aina kun pitäis vähentää tai muuttaa vaatetusta, alkaa panikointi. luulin olevani kaukaa viisas ja ostin jo keväällä valkosia paitoja ja hameita, mut enhän mä niitä oo pystyny käyttämään, kun niistä näkyy liikaa läpi: alusvaatteet tai kehon muodot. mustissa taas on liian tukalaa, joten valitsinpa mitä vaan päälleni, tiedossa on kurjuutta.

kuten sanottua, onneks ei tarvii mennä ihmisten ilmoille koko viikkoon. sen jälkeen helteet kaiketi hellittää. kiitos korona.

uhh. nyt jaksoin tän verran kirjottaa, taas pakko nukkua.