tänään mun päässä on ollu ihan liikaa ajatuksia. ylipäätään, ei itsetuhosia. liikaa masentavia ja ahdistavia ajatuksia kuitenkin. käyn jotenki neuroottisilla ylikierroksilla vähän kuin olis pms. en oo pystyny keskittymään mihinkään ja puhkikelaan vaan päivän keskusteluja töissä. aloin melkein itkeä kollegalle uupumustani ja motivaation puutetta, jotka johtuu kaamoksesta ja työympäristöstä, jossa kukaan ei koskaan kiitä, pyydä anteeks tai edes kysy multa miten voin.

harmillisesti se ihminen on sellanen joka ei osaa suhtautua millään tavalla siihen et joku alkaa puhua tunne-elämän asioista kuten masennuksesta. se menee jotenkin vaikeeks, ei kommentoi, ei tue emotionaalisesti, ei kysy lisäkysymyksiä. lähtee vaan tupakalle esimerkiks, kuten tänään. kaduttaa et sanoin ääneen yhtään mitään.