voihan uupumus. heräsin puol viiden aikaan päikkäreiltä, söin päivällistä ja oisin halunnu käydä uudestaan nukkumaan, koska voimattomuus vaan pakotti sulkemaan silmät. poikakissat tuli kuitenkin just sillon änkeytymään viltin alle yhtä aikaa ja mua alko naurattaa niiden säätö, niin en sit nukkunu enempää. tavallaan ihan hyvä, mut väsymys jatkuu.

aamulla katoin sääennusteita ja kun totesin että HELLettä luvassa myöhemmin, päätin lähtee kirjastoon palauttamaan luetut ja hakemaan varaukset. ei ois varsinaisesti huvittanu tänään(kään) mikään, mut huomenna kirjasto on kiinni. näinpähän samalla miten paljon tiloja oli avattu yleisölle nyt. ei hirveesti. istuin hetken lukusalissa, selasin lintukirjaa. paluumatkalla menin hengaa hautausmaalle kuten aina, jos ei oo kiire. kuvasin kirsikkapuita jotka on nyt kukassa, tyhjensin ylikuormitustilaa, seisoskelin varjoissa jos oli liian tukalaa. hautausmaat on ehkä mieluisampia tiloja maailmassa. kerrankin ihmiset on hiljaa, maan alla ja päällä, ja tietenki puutarhanhoito on omaa luokkaansa. mulle on tärkeetä mennä myös muistelemaan parasta ystävääni nimenomaan tolle hautausmaalle, koska se on ironisesti yks viimesistä paikoista, jossa näin sen hengissä ja josta mulla on valokuvia meistä.

jäähallin takana oli vielä muutama auringossa hikoileva lumikasa. odotin näkeväni harmaan pörröhäntäsen kissan, joka on välillä tullu vastaan. se on niin sulonen, ku se antaa koulusta palaavien lasten silittää itteään, sitten juoksee parikymmentä metriä niiden edelle, ja jää odottamaan että saa taas silityksiä. joku sen kehittämä leikki. tunnen kaikki naapuruston kissat ja tiedän niiden nimet, mutta tosta en tiedä mitään. naakkoja oli paljon, ja mä tietenkin puhuin niille. pakko aina kehuu et ne on hienoja tänään, tai kysyy, et mitä ne touhuu. "naak naak", mä sanon, ja huvitun muistaessani kuinka mun yks tuttu kuittas kerran lakoniseen tyyliinsä:

- onks sulle muuten koskaan tullu mieleen, et naakat ei edes sano naak naak?

pasianssimysteeriosta on enää kolmannes jäljellä. lainasin pari mazzarellaa lisää, koska se on ollu melko tuottelias ja sen kirjoja löytyy paljon tuolta. aurinkokissan vuosi ja varovainen matkailija on nyt lukujonossa.

valmistaudun henkisesti siihen et paistan kohta lettuja taikinasta jonka jossain energisyyden harhatilassa tein jo aamulla.