muutin vähän mieltäni ton kirjan ainoat todelliset asiat kanssa, nyt kun se on edenny. samaa mazzarellan oman, ilmeisen täydellisen ikäihmisten parisuhteen autuudella mässäilyä. hienoo, et semmonen on löytyny, mut montako kirjaa kannattaa rakentaa sen ympärille? voihan mälsyys. on tossa onneks muutakin ja sen rytmi on terävämpi, niin enköhän mä sen lue loppuun. hassua, et mazzarella taistelee esseissään vimmatusti sitä vastaan että vanhuksia pidettäis tylsinä, mutta aiheuttaa mussa juurikin sen mielikuvan. ja mä sentään arvostan iäkkäämpiä ihmisiä ja oon kiinnostunu niistä lähtökohtasesti. tuntuu vaan, et toi teemapari tuli vatvottua tosi paksusti jo edellisessä kokoelmassa ja sen kanssa sain kahlata aika tuskissani. en tiedä jaksanko lukea enää varovaista matkailijaa. ehkä on parempi vaihtaa kirjailijaa kokonaan täs vaiheessa.
istun yksin sisällä koska sanoin kahelle ihmiselle että tossa helteessä en lähe minnekään (+25 varjossa). omituista että jaksavat ylipäätään yrittää mun kanssa.
torstaina, kun menin töihin valkosessa puserossa:
- ai sitä on lähetty oikeen hurvittelemaan?
perjantaina musta hame oli vaihtunu ruskeaan:
- sähän oot heittäytyny ihan holtittomaks!
takerruin kahviossa toiseen mustiin pukeutuvaan, metallimusaa kuuntelevaan duunikaveriin sarkastisesti:
- auta, mä oon muuttunu ihan pelleks näis vaaleis vaatteissa! maine menee!
ei sekään lopulta ymmärtäny, koska sen mielestä on sairasta pysyy sisällä kesällä. kunpa jengit (kotona ja töissä) muistais kuinka paljon ne valittaa mulle syksystä ja talvesta, jotka kuitenki kestää huomattavasti kauemmin. suhteutan mielessäni sitä nurinan määrää kylmyydestä jota siedän, mut kesällä jään yksin.
musta on silti sairaampi ongelma et ilmastonmuutos typistää meiltä neljää vuodenaikaa vaan kolmeksi tai kahdeksi ja lisää näitä ääri-ilmiöitä.
