kirjotin tänne vajaa vuos sit mun sillosesta työharkkapaikasta, joka olis ollu aivan ihana yhteisö, ja johon mua kovasti myös toivottiin pysyvästi töihin. kuitenkin yks inhottava ja ikävä ihminen (kutsuttakoon häntä kääkäksi) pilas hyvän fiiliksen töykeellä käytöksellään, ja jouduin oman psyykkisen hyvinvointini takia jatkamaan muihin tehtäviin. on tietysti lopulta hyvä asia, et kuuntelin itteäni, koska sen ansiosta mulla on mun nykyinen työ, joka on ihan paras.

äskettäin kaks muutakin tässä järjestössä työskennellyttä ihmistä, joiden kans ystävystyin sitä kautta, on saaneet niin paljon paskaa niskaansa kääkältä, et siellä on päätetty tehdä asialle vihdoin jotain. molemmat jätti tehtävänsä tällä viikolla. kääkän käyttäytyminen on niinsanotusti nostettu pöydälle, ja asia etenee järjestön hallitukselle. mua pyydettiin antamaan oma lausunto ja teen sen erittäin mielelläni. laitoin toki myös kääkälle itselleen viestiä asiasta, koska kuulin lisäks et se on levitelly narratiivia jossa syy sille, etten jatkanu työharkasta työsuhteeseen, olis ollu se, et mä halusin edetä urallani johonkin parempaan työpaikkaan. kirjotin: 

en pidä siitä, kuinka olet musta puhunut työharjoittelun jälkeen - että halusin vaan päästä uralla eteenpäin. kyllä, sairaslomalta takaisin työelämään, muita auttamaan. sinä, [kääkkä], olit syy siihen, etten halunnut hallitukseen enkä [järjestöön] töihin. käytöksesi on todella töykeää ja epäystävällistä, enkä olisi voinut jatkaa töitä sun kanssa. olet loukannut muitakin ihmisiä, etkä edes ymmärrä sitä itse. sinulle ei kukaan uskalla sanoa kasvotusten näitä asioita, sillä koskaan ei tiedä, millä tavalla tiuskit takaisin.

vastas, ettei tahallaan oo loukannut ketään. syytti väärinymmärrystä kuten kahden muunkin työntekijän kanssa, ja vaihtoi puheenaihetta. mä jatkoin:

väärinymmärrykset ei voi selittää joka kerran sitä, että ihmisille tulee paha mieli. kielimuuri ei estä tunneälyä. mulle ei ole merkitystä ootko pahoillasi, jos et huomaa edes, miten käyttäydyt. toivon vaan ettei sitä tapahdu enää jatkossa, ja aion tukea muita [järjestön jäseniä] tässä asiassa.

en siis reagoinu sen pahoillaan oloon, koska en usko hetkeekään, et se on vilpitön. psyykkisesti ja fyysisesti väkivaltasessa kodissa asuneena mulle anteekspyytelyt on pelkää sanahelinää niin kauan, kun pyytäjä ei tajua aidosti tehneensä väärin, vaan jatkaa samaa käytöstä.

kääkän suu aukeilee ja sieltä kuuluu BLAA BLAA BLAA BLAA BLAA. se oikeestaan muistuttaa ulkonäöltään vähän kuivahtanutta kuollutta kalaa, koska sillä on alkava kaihi silmissä. näen sen nyt yrittämässä madella itseään ulos tästä tilanteesta, jossa laskuvesi on vetäytyny ja sen todelliset suomut tulee näkyviin.

en olis välttämättä jaksanu ottaa tätä ihmistä ja keissiä esille enää jälkikäteen, itteni takia, mut kun toinen näistä työntekijöistä itki mulle puhelimessa sitä mitä sille oli sanottu viimesenä työpäivänä (et osaa mitään eikä sua tarvita täällä), mä päätin että nyt saa luvan tulla kaikki työpaikkakiusaamiseks luokiteltava vihdoin julki kaikille. samoin teki tää kolmas ihminen, ja siks laaditaan nyt yhdessä lauselma hallituksen nähtäväks ens viikolla.

oma vointi on alkanu pikkuhiljaa parantua megarautakuurin myötä: ensin poistu omituinen fyysinen heikotus ja sit ahdistuneisuus ja toivottomuus vähitellen. nyt on ollu enää joitain yksittäisiä paniikinomasia kohtauksia, yleensä aamuisin, mut niistä selviää.

jos tää edm. asia ois osunu kohalle vaikka toissaviikolla, en ois ehkä kyenny toimimaan. en ois välttämättä uskaltanu sanoo mitään. oisin varmaan edelleen ajatellu, et olin ite osasyyllinen tai ainakin vainoharhanen ja yliherkkä. mut jos mä oon voimissani, ja jotain mulle tärkeetä hyvää tyyppiä kohdellaan huonosti, niin ai jumalauta.

tai sit olisin uskaltanu - tää oikeestaan muistuttaa hyvin paljon tilannetta jossa aloin puhua julkisesti muille sukulaisille ja läheisille siitä, mitä mun sadistimutsi oikeesti suljettujen ovien takana puuhaili.