mitä aurinkoisempaa, sitä enemmän mua väsyttää?

oon yrittäny löytää armollisuutta itteäni kohtaan kesävihani kanssa. mietin asiaa ihan faktojen pohjalta. mulla on todella kalpee iho (vaik hemoglobiini yli 140), joka ilmeisemminkään ei kestä aurinkoa. mä muutun vaaleenpunaseksi, saan näppylöitä ja palan. en rusketu. tuun huonovointiseks auringossa ja ylipäätään kuumuudessa. viihdyn sisätiloissa. mun kaikki harrastuksetkin puutarhanhoitoo lukuunottamatta on yksin sisällä tehtäviä asioita. valon ja vuodenaikojen muutokset vaikuttaa tosi voimakkaasti mun aivokemioihin ja vireystilaan. paitsi talvipäivänseisausta edeltävä syvä notkahdus pohjosen pimeyden pohjamutiin, myös häikäilemättömän aggressiivinen kevätaurinko sekottaa mun elimistön, ja tää jälkimmäinen pahemmin.

jos nyt jätän pois mun ainaisen vitsailun siitä että oon vampyyri tai satanisti, mä taidan oikeesti olla allerginen auringolle. nytkin mun rintakehä on täynnä pieniä punasia nyppyjä, jotka oon saanu työmatkoilla avokaulasessa paidassa. rintakehä on otsan lisäks ainoo alue joka altistuu auringolle ulkona. otsaan/ohimoille on alkanu tulla kuivaa ihottumaa. mun kroppakin siis sanoo mulle: älä mene sinne ulos kärsimään. ainoastaan mun suuri rakkaus luontoa kohtaan on syy miksen vaan linnottautuis sisälle. etenkin nyt korona-aikaan, kun ei edes kannata tehdä mitään kodin ulkopuolella ellei oo aivan pakko. kyllä mulla tekemistä ja ajateltavaa riittäis - mukavissa sisätiloissa ilman muita ihmisiä - maailman tappiin asti. sää on kuitenkin niitä asioita joille ei mahda mitään tässä hetkessä, voi vaan yrittää löytää jonkun sopeutumiskeinon. ja täytyy vaan sietää sitä enemmistön kälkätystä ihanista ilmoista vaikka ite on täysin eri mieltä. (meteorologien kuuluis kyl musta pysyy puolueettomina, mut ei nekään osaa.)

joka tapauksessa se mun aiempi pohjaton uupumus ehti hetkeks väistyä ja energiat oli hyvät tähän asti, mut eilen illalla alko taas sellanen kestämätön ylikuormitustila, et joku lätkämatsin kattominenkin on päälle aivan liikaa. lisäks oon nukkunu huonosti pari yötä, eikä päikkäreistä tahdo tulla mitään.

en haluu pelkästään valittaa, koska se on tosi nuuduttavaa. mieliala on hyvä ja olotila luova, ja toisaalta just siks tuntuukin niin kohtuuttomalta, et nimenomaan sillon aivot ja kroppa on sitä mieltä et ne ei jaksa. yks asia hyvin, muut huonosti. aikomus olla valittamatta jää tylpän kaikkea ei vaan voi saada -toteamuksen alle. 

niin miten sen mun sukkahousualtistuksen kanssa kävi? olin psyykannu itteni pirulauta tekemään sen, ja sinä päivänä kun mulla oli terapia, iskikin se myrsky, joka kaatoi koivun autotielle ja sai katon vuotamaan, joten jouduin pukeutumaan vielä peittävämmin kuin normaalisti. mut koska kävin läpi sen altistukseen valmistautumisen, tiedän et pystyn nyt alkavalla viikolla käyttämään vähän kesäisempiä vaatteita. on nimittäin luvattu lämpenevää säätä, ikävä kyllä.