harmittaa ylläpidon puolesta kuinka vihasia porukat on sivuston toimimattomuudesta. oli kai toi tauko pisin miesmuistiin, mut sellasta se välillä on. itteäkin ärsyttää monet jutut tässä käyttöliittymässä, mut jos 99% ajasta hommat toimii, niin oon ensisijassa kiitollinen ilmasesta ja yksinkertasesta palvelusta. ei kaikki halua bloggeriin, en mä ainakaan enää.

tällä viikolla on ollu kyllä jo kevät. närhet on tulleet! ne on todella kauniita, ja niillä on todella ruma ääni. se on ollu musta aina kiehtova yhdistelmä ja hymyilyttää. niiden ja toisten kauniiden rumaäänisten, harakoiden, väliset rääyntäkiistat pihapiirin puunlatvoissa saa hyvälle tuulelle. mietin aina et mikähän on tänään näin vakavaa. varmaan reviirit ja ruoka. tali- ja sinitiaiset ja jopa käpytikat metelöi kans tässä vaiheessa vuotta äänekkäästi muuten hiljasessa pihassa. oravat jahtaa toisiaan sulaneella hangella, vaikkei niitä oo näkyny kuukausiin oikeestaan ollenkaan. ruokintapaikalla ei oo käyny kuin tiaiset, mustarastaat ja käpytikat. aiempina vuosina oravat on ollu yhtä aktiivisia siellä kuin linnut.

katoin vanhoja kuvia ja viime vuonna maaliskuun lopussa oli umpihanki ja puut kans paksun lumen peitossa. on toki melko selvää et takatalvi(a) tulee koska suomessa ollaan. mut on silti ollu ilahduttavaa et lumet on sulanu kotitieltä lähes täysin, samoin tuolta joen toisen puolen kävelyreitiltä. vaikka se ois vaan väliaikasta.

ilmassa on ollu vienoa kevätahdistusta - kaamosmasiksen kääntöpuoli on ylivirittyneisyys - mut luulen et kouluun keskittyminen rajottaa sitäkin aika paljon. pääsääntösesti oon voinu hyvin, ja siks aloin vähentää myös psykahoitsulla käymistä. yritin keskiviikkona vihjata että voitais oikeestaan lopettaa jo tapaamiset, mut se puhu mut näkemään vielä kolmen viikon päästä. sanoin suurimman syynkin: uskon että joku muu tarvii tällä hetkellä resursseja mua enemmän.

tänään asiaa pohtiessani huomasin myös, että mullahan on ollu jo siitä asti kun mun akuutti psyykkinen kriisi väisty tammi-helmikuussa, sellanen olo, et se tyyppi tarvii jotenkin ite mua. se mun mielestä joka kerta ylittää ammattilaisena hoitosuhteen rajat. puhumalla esimerkiks omasta elämästään ja työasioista tosi paljon. en tiedä liittyykö siihen kun sanoi mulle jo parin tapaamisen jälkeen että musta huokuu sellanen rauhallisuus et mulle on tosi helppo puhua. hmmmmm. story of my life. ymmärrän et ollaan molemmat ihmisiä, ja oonhan mä esimerkiks mun edellisen psykoterapeutin kanssa lähentyny hyvinkin paljon. mut ei kai sen nyt kuitenkaan perusterveydenhuollossa ihan noin kuuluis mennä? jääny aina sellanen vähän omituinen käytetty olo kun oon lähteny sieltä. en tiedä miten toisin asian julki. en välttämättä haluakaan tuoda, vaan pyydän että nähdään vielä harvemmin, ja vielä. en koe tarvitsevani tai saavani itelleni mitään tuolta enää. sanoin myös siitä kuinka en tykkää siitä, et tapaan siellä ohimennen ihmisiä (sekä työntekijöitä että asiakkaita) siitä työpaikasta josta irtisanouduin, koska se on tosi epämukavaa.

mitä se vastas? että hän voi kyllä tulla mun kotiin. hmmmmm. (tähän kauhistunut emoji)