vaihdoin päiväkirjan teeman mustaks koska halusin vaihtelua (ja mulla on kaikki äpit ja muut mustalla, onhan se mun lempivärikin), mut nyt tää on jotenki pöllö. vaikee löytää sopivaa uutta leiskaa kun on käyttäny vanhaa vaaleeta jo kuus vuotta, ja sitä ennen olin täällä jo joskus 2009, väliaikasesti, harmailla sävyillä. ehkä alistun tälle ja totun.

jännä havainto myös pöllöydestä: omat tekstit vaikuttaa mustassa muodossa nähtynä todella vammasilta. niinku ne näkis nyt uudesta näkökulmasta ekaa kertaa, mikä on jollain tasolla toki totta kun värit on päinvastoin, mut huomaan tuntevani oloni idiootiks. kuka näitä teinilörinöitä kirjottaa? saati kuka ihme näitä lukee? en kyl edes haluu tietää, siks en oo koskaan vuodatus-historiani aikana ottanu kommentointiominaisuutta käyttöön. joitain kymmeniä täällä käy päivittäin ja ehkä joku hakusana tai nosto tuo satoja. toivottavasti oon sit edes vähän viihdyttävä nimetön näpyttäjä jos tänne eksyy.

mut joo. sen vähäisen ajan minkä oon aiemmin käyttäny tänne henkilökohtasista asioista kirjottamiseen, oon nyt joutunu käyttämään oppimispäiväkirjan ylläpitämiseen. takana on  siis melkein kaks viikkoo opintoja, ja oon kai suorittanu jo yli kolmanneksen ekasta kurssikokonaisuudesta. seuraavaan osioon pääsee onneks käsiks vasta maaliskuussa. koska opiskeltava ala kiinnostaa niin paljon, tahkoaisin varmaan vielä enemmän joka päivä tehtäviä ja tenttejä, mut kroppa eli aivot laittaa jarruja, ja nukun sit vastaavasti vähintään kahden tunnin päikkäreitä. oon myös ollu pikkusen ärtyny mielialaltani ja se kertoo ylikuormituksesta, eli täytyy pitää jaksamista silmällä. tänään ja huomenna lukkarissa täydet ryhmäluentopäivät (kaikkein uuvuttavinta) joten eilen en tehny juuri mitään, ja samoin perjantaina aion pitää vapaata muilta osin paitsi käydä psykahoitsulla kääntymässä heti aamusta. hikari mussa on heränny ja kuntoutuja mussa toppuuttelee. mut eihän kiinnostavaa sarjaakaan viittis jättää myöhemmäks vaan haluis heti kattoo seuraavan jakson. yhtä helppo olis vaan kliksutella intrassa diasta toiseen ja tentistä tenttiin.

onneks mun yks sometuttava muistutti mua tossa joku aika sit vagushermoharjotuksista. se on ihana tyyppi, siltä saa aina henkilökohtasia vinkkejä helppoihin, yleensä luonnonmukasiin hoitoihin. sillä on kans aivovamma, vaikee pms ja traumatausta joten monesti se mikä toimii sille, toimii myös mulle. laitoin sille just kiitosviestin, koska tänkin hektisen kurssipäivän keskellä viiden minsan vagushommista levis kehoon yhtä levollinen ja autuas olo kuin ois napannu xanorin. mä jos kuka tarviin apua ahdistuksen säätelyyn, koska se vie ympärivuorokautisuudellaan ihan liikaa voimia kuten oon kirjottanu. tässä äsken taas dosettia täyttäessäni muistin lisäks sen, et lääkkeitä on kyl aivan tarpeeks käytössä (menee yhteensä 8-12 reseptipilleriä päivässä kaikkiin mahdollisiin vaivoihin ja sairauksiin), joten ois hyvä keksiä pikkuhiljaa muitakin toimivia keinoja kuin kalliit kemikaalit.

eilen kävin myös viikottaisessa akupunktiossa koulupäivän keskellä ja ekaa kertaa kykenin rentoutumaan sielläkin: luultavasti siks et säännölliset vagusvenyttelyt on pikkuhiljaa opettanu mun hermoston rauhottumaan. ja ennen kaikkea mun mielen antamaan sen tapahtua.