vähän parempi päivä tähän saakka takana. en oo vielä itkeny vaikka ahdistus on tosi voimakasta nytkin. tapasin aamulla kouluttajaa ja te-palveluiden edustajaa ja keskeytettiin opinnot virallisesti. meillä oli ihan hyvät keskustelut siitä kuinka kuormittavaa kyseisen alan arki todellisuudessa on, kuinka kaikessa on tärkeintä mennä terveys edellä, ja kuinka vakavia mun työkykyä alentavat tekijät on. kerroin myös tunteeni siitä, et tää ei sittenkään ollu mun juttu, vaan jatkan vielä etsintöjä sen suhteen mitä haluun ja pystyn tekemään.

melko huojentunu olo, kai. en oikein vielä tiiä miltä musta tuntuu. harmittaa hyvästellä kivat kurssikaverit ja taitavat kouluttajat, mut sain mä tästäkin 9 kuukauden rupeamasta tärkeetä tietoa: että kykenen halutessani syventymään opiskeluun, ja kaikista haasteista huolimatta myös työskentelemään vaativassakin ympäristössä hyvin arvosanoin. kokeilin 22,5-tuntista työviikkoa ekaa kertaa (aiemmin 20h), ja vaikka kokoaikatyökykyisen silmissä se on varmaan naurettavan vähäinen panostus, oli se tälle aivovammaselle liikaa. mikään muuhan mun elämässä ei oo muuttunu kuin kuormituksen määrä, ja siitä seuras epilepsian pahentuminen. tosin, saan kuulla aivokuvausten tulokset vasta myöhemmin, joten eihän mikään vielä oo varmaa. voi siellä yhtä hyvin olla viiden kuvantamattoman vuoden aikana kehittyny aneurysma tai kasvain tai kukatietää. eilen iski taas se omituinen pääkipu joka tuntuu aina samassa kohdassa. en pelkää uutisia, mut epätietosuuden sietäminen on turhauttavaa.

te-tyyppä sanoi että nyt en saa kuukauteen tehdä mitään, odotan vaan että tutkimukset ja lääkitykset saadaan ajan tasalle. et aikasintaan joulukuun alussa voin pohtia esimerkiks työkokeilun alottamista. opintojen keskeytyksestä ei onneks myöskään tuu ansiosidonnaiseen sanktioita. jos fyysinen pääkoppa saadaan kuntoon, en varmaankaan jää kovin pitkäks aikaa kotiin makaamaan. jo tää sairaslomanpätkä saa olon tuntumaan tosi hyödyttömältä. jos en olis masentunu ja ahdistunu suurimman osan päivästä, tän vois käyttää johonkin rakentavaan kuten palautumiseen ja ittensä hellimiseen, maalaamiseen tai vaikka sienestämiseen.

mikään ei vaan kiinnosta, joten oon taas parina päivänä nukkunu jotain hävyttömiä neljän tunnin päikkäreitä. keskittymiskyky on ihan onneton, enkä saa esimerkiks syötyä.