sopimus ekaan työharjotteluun allekirjotettu. suunnitelmat on nyt siis marraskuun puoliväliin sikäli selvät. ne alko ehdotella mulle jo huomattavasti vastuullisempaa hommaa sieltä, mut mä jarruttelin että katotaan nyt ensin miten harjottelujakso sujuu. hämmennyin aika paljon moisesta, ku oon kumminki vasta kolmesti käyny siellä kasuaalisti kahvittelemassa ja tutustumassa talon tapoihin.

harmillisesti se yks antikvariaatti jonne hain, oli ehtiny ottaa jo jonkun toisen töihin. mulle saattais olla siellä paikka myöhemmin, mut se ei oo mitenkään varmaa vielä. pohdin tässä, et onko englanninkielinen päiväkoti mun jaksamiskyvylle liikaa, uskallanko laittaa hakemuksen. se olis tosi lähellä, ja mä rakastan lapsia. ennen aivovammaa se olis ollu ihanneduuni: mähän harkitsin jo nuorempana au pairiks lähtemistä. (se idea oli yhdistelmä rakkausseikkailua vancouverilaisen kanssa ja totaalista kyllästymistä silloiseen elämään suomessa. olin valmis jättämään kaiken.) mulle on ehtiny elämän aikana kertyy kuitenki viistoista vuotta kokemusta lasten parissa työskentelystä, ja edelleen kaipaan välillä tosi kipeesti niiden antoisaa seuraa. valitettava realiteetti on, et nyt melu ja melske saattaa olla huomattava ongelma, ja lasten vaatima huomio ja niiden tekemisiin vastuullisesti keskittyminen aivan liian raskasta.

ärsyttää omassa tilanteessa se, et kaikki työkokemus ja taidot jotka mulla on, on hommista joihin en haluu tai voi palata. ei asiakaspalvelua, ei lapsia, ei taidetta.

paluumatkalla duunipaikalta kävin kirjastossa ja lainasin taas niin paljon että olkapäähän tuli kassin hihnasta hiertymä. highsmithit ja rytkönen meni viikonloppuna niin etten edes tajunnu. tätä menoo mä jopa ylitän kirja viikossa vuoden aikana -vauhdin. lainasin lisää jonathan franzenin esseitä. oon saanu siitä itelleni uuden hyvän mieskirjailijan. lisäks pari muistelmaa joista toinen bukowski-aiheinen.

ihanaa et on syksy, mut saakutti että paleltaa. tosi uuvuttavaa yrittää pysyy lämpimänä, etenkään ku en oo mikään teenjuoja enkä ees käytä alkoholia. no joo - nahkatakissa tuli kyllä kävellessä lopulta hirvee hiki ku kävi asioilla. se onki nahkarotsin harmillisin puoli. se ois muuten niin täydellinen syysvaate, suojaa viimalta ja sateelta, mut myös syö sisäänsä kaiken ylimääräsen lämmön.

unessa mulle opetettiin uudenlainen tapa harrastaa seksiä. se oli aika ällöttävää eikä tuntunu musta merkittävästi perinteistä paremmalta. se oli niin nolo uni etten ees viiti kirjottaa siitä enempää. mut miks mun alitajunta vetää perversioihinsa mukaan ala-asteen poikaystäviä? antais niiden nyt sentään jatkaa viatonta elämäänsä.