en oo jaksanu edes ajatella kirjottamista, koska nukuin niin surkeesti koko ensimmäisen kuntoutusviikon, mut muuten meni ihan hyvin. nyt oon himassa viettämässä viikonloppua, ja maanantaina palaan lukujärjestykseen kartanolla.

eiku jaksoinhan mä yks päivä ajatella kirjottamista, mut välilehti jäi auki vuorokaudeks enkä saanukaan sen kans mitään aikasiks. kirjottamisen sijaan menin höyrysaunaan ja uimaan +27-asteiseen altaaseen kun päivä oli pulkassa. tapasin altaassa kuntoutuksessa olevan miehen jonka tinnitus oli niin paha ettei mistään jossain vaiheessa tullu mitään. liikutuin kyyneliin - onpahan sekin nyt koettu, vedessä jo naama valmiiks märkänä itkeminen, se oli vähän outoa - koska ihmisistä, itteni mukaanlukien, ei voi välttämättä nähdä mitenkään ulkoapäin millasia taisteluita ne käy joka sekunti, ja miten urheasti ne vaan sinnittelee. mä en edes kykene käsittämään miltä tuntuu elää jatkuvan tinnituksen kanssa, kun siedän pään ulkopuoleltakin tulevaa ääntä niin huonosti.

maanantai oli kognitiivisesti raskain, koska alkuinfoa oli niin paljon. jaksoin kuunnella ensimmäiset 30-45 minuuttia keskittyneesti, mut sen jälkeen en ymmärtäny enää sanaakaan, zone-outtasin aivan täysin. usein mun sosiaalisen ylikuormitustilan noustessa huippuunsa puhujan ääni vääristyy, ja alkaa kuulostaa pelottavalta. joko siks tai sen lisäks, se alkaa kuulostaa rakkaan äitini (tää on haukkumasana) ääneltä. se on ahdistavaa, koska sillon pelkään epileptistä kohtausta jonka yks ensimmäisistä oireista on äänimaailman vääristyminen. mut se ahdistus meni ohi, koska onneks lounastauot tuolla on pitkiä.

harmittaa sinänsä etten muista alkuinfosta mitään muuta kuin kuntoutusjakson rungon. ajattelin pyytää ens viikolla kaiken tollasen myös tekstimuodossa itelleni, koska puheen kuunteleminen (ihan kuten duunissa ihmisten monologit) on kaikkein raskainta aivoille, varsinkin jos siitä pitäis muistaa vaikkapa päivämääriä tai kellonaikoja. mulla on tapana keskittyä liikaa joko isoon kuvaan tai tosi pieniin yksityiskohtiin, ja ne sulkee pois toisensa, molempia en pysty omaksumaan kerralla. myöskin se ohjaajista, joka alkuinfon piti (niitä on kaks varsinaista vierailevien lisäksi), puhuu tosi paljon ja epäselvästi poukkoillen, sen ääni ja intonaatio jotenkin ärsyttää. tää ei oo kritiikkiä vaan havainnointia.

tää on kritiikkiä: ohjaajat ei ekana päivänä oikein osannu pysyä aiheessa tai ottaa kaikkia huomioon mun mielestä. tuli olo että me kuntoutujat oltiin enemmän ja paremmin valmistautuneita jakson alkamiseen kuin ne, ja olo, että ne kaks oli siellä keskustelemassa pikemminkin toistensa kuin meidän kanssa. niinku oltais ulkopuolisia kuuntelemassa jotain niiden huonosti käsikirjotettua, rakenteetonta podcastiä. kun käytiin läpi kartanon tiloja, esittely oli niin epäloogista ja hajanaista ettei siitäkään jääny mulle yhtään mitään mieleen. niinpä eksyin muutaman kerran alueella myöhemmin.

itse asiassa tajuan ongelman nyt: ohjaajat toimi yhtä häseltäen ja epäjohdonmukasesti koko ekan päivän, kuin mä itse ylikuormitustilassa ja väsyneenä toimin. sitä oli äärimmäisen rasittavaa seurata. kun oma olo on koko ajan aivosumuinen, ympäristön toivois pysyvän vakaana. ja kyllähän sitä nyt luulis, että tämmösten laajojen, kuukausia kestävien kokonaisuuksien ohjaajilla ois omassa päässään hieman selkeämpi käsitys siitä, miten kuntoutusryhmiä vedetään. ajattelin ensin et se ois alkukankeutta jonkun tosi pitkän tauon jälkeen, mutta ne kertoi, et edellisen jakson alotus oli ollu aiemmin kesällä.

tiistai meni ihan perseelleen ja jouduin jäämään aamupäivän luennoilta pois, koska se unettomuus alko heti ekana yönä (heräsin 00, 02, 04, 06). pääsin pahimmasta väsymyksestä eroon vasta perjantaina kun nukuin ainoan kerran aamuun saakka, mut jotenkin mä selvisin pyytämällä tiistain tehtävät kotiläksyinä sähkösesti, ja loppuviikko oli jo tutumman oloista hommaa.

meillä on ihan kiva ryhmä, vaikka ei ollakaan yhtään lähennytty oppituntien ulkopuolella. luennot on ollu ainakin mulle antoisia. enimmäkseen on käsitelty mielenterveysjuttuja, paitsi yhtenä päivänä laadittiin CVitä työnhakua ajatellen. harmillisesti mun omaohjaajaksi tuli se henkilö, jonka puhetta on raskasta kuunnella, ja josta ei välity ollenkaan sellasta empatiaa jota toisesta, mutta eipä siihen maailma kaadu. alkuhaastis sen kanssa meni jo, ja muita tapaamisia ei ainakaan vielä oo tiedossa muuten kuin puhelimitse.

ens viikolla tapaan lääkärin ja jonkun kelan kuntoutustavotteita hoitavan tyypin.

kartano ja sen ympäristö on huikeen kauniita. harmittaa et väsymys ryösti sen havainnointikyvyn suurimmilta osin. otin paljon kuvia ja oon vasta jälkikäteen alkanu ymmärtää mitä kaikkea kaunista siellä on. ehkä ens viikolla nukun paremmin, kun paikka ja sen rutiinit ei oo enää niin vieraita.

unettomuutta on aiheuttanu enimmäkseen se, et oon jälkikäteen stressannu sitä et puhunko ite liikaa luentojen keskusteluosioissa. oon kokenu aiheet niin mielenkiintosiks (ja koska mulle ei oo mikään ongelma avoimesti jakaa kokemuksiani vaikkapa mielenterveysongelmista), et mun tekee mieli vastata tosi moniin luennoitsijoiden kysymyksiin ja osallistua tehtäviin, kun muut istuu vaan hiljaa jossain takarivissä. sit öisin mietin, et pitääkö olla semmonen saatanan hölösuu.

mut ehkä mun avoimuus rohkasee muitakin puhumaan enemmän. ja onhan se varmaan vähän vaivaannuttavaa sille ammattilaisellekin jonkun kahden tunnin tilaisuuden aikana, jos koskaan kysymysten tai annettujen tehtävien jälkeen kukaan ei sano mitään. en pelkästään itsekkäistä syistä avaa suutani tai esitä lisäkysymyksiä. haluun olla luomassa avoimuuden ja mielekkyyden ilmapiiriä. 

utsr7b.jpg

oon kohta puolivälissä jonathan franzenin epämukavuusalueessa. kiinnostava tyyppi, sellasen oloinen ihminen, jonka elämä ja tapa kokea ja tulkita maailmaa on mielenkiintonen. totuttelua vaatii kilometrin pituset lauseet, joiden kuluessa ainakin mun ajatus hajoaa osiin, ja on palattava koko ajan taaksepäin lukemaan uudestaan. ehkä tääkin vois olla paksumpi kirja, jotta sitä suurta määrää dataa ei tarvitsis pakata noin ahtaasti. mielelläni lukisin enemmän sen elämästä, mut toi kirjotustyyli on tosi työläs.