psyykkinen olo on palannu jo täysin normaaliks, finnit ja vatsakivut ja muut fyysiset oireet on nekin kadonnu. nyt sit vaan kyselen kohdunseinämäjumalilta et missä ihmeessä naistenpäivät viipyy.

otin huomisen töistä vapaaks, koska oli kertyny niin paljon saldotunteja. ajateltiin puolison kans käyttää päivä retkeen kohti yhtä tosi mielenkiintosta luontokohdetta sopivanmittasen ajomatkan päässä. oon nähny paikasta kuvia, mut koska itekin paljon luontokuvia ottaneena tiedän, ettei kuvat ikinä tee oikeutta millekään mitä silmillä ja muilla aisteilla havaitsee, uskon, et livekokemus tulee olemaan aika eeppinen.

nyt ei varmaan pitkään toviin tarvii sittenkään palata leffalistan pariin, vaikka mua jo ahdistaa oma saamattomuus sen projektin kanssa. katottiin viimein stranger thingsin uusin kausi tän viikon aikana pois. ehkä oon autuaasti unohtanu kaiken edellisistä tuottiksista, mut mun mielestä aiemmat jaksot ei oo ollu noin älyttömän pitkiä ja intensiivisiä. niinku jokainen jakso olis erillinen elokuva. puolison piti kestää tällä kertaa sitä et tarttin vähän väliä tauon kattomisesta kun iski niin järkyttävä kognitiivinen ylikuormitus ja aistiyliherkkyys. erikoisefektit, kerroksellisuus ja hahmojen tuplaantunu määrä oli tosi rankkaa mun visuaalisesti ja musikaalisesti vammautuneille aivoille, vaikka kysees on yks mun lempisarjoista. viimenen jakso kesti 2,5 tuntia, enkä oo pariin päivään kyenny ottamaan mitään visuaalista viihdettä vastaan. oon ainoastaan kuunnellu yhtä perhesurmapodcastia ja yle puhetta, jos oon kaivannu jotain hiljasuudenrikkojaa.

mietin et miks on jo syksyn tuntu ilmassa - mut vuorokausihan on ehtiny lyhentyä jo kohta kuukauden ajan joka päivä. helteet loppu ja on ollu tuulisempaa ja sateisempaa. lisäks tänään huomasin ulkona et onhan luonto jo kääntäny katseensa syksyyn: kypsät kirsikat putoilee maahan, syreenien kukinnot tuli ja meni, sienet on ilmestyny teidenvarsille ja tuuli on heitelly nurmikon täyteen kuivia lehtiä, jotka loistaa oudon räikeissä väreissä vihreetä vasten.