hektinen alkukesä (touko-kesäkuu) katos jonnekin toimiston ja puutarhan väliin, ja näemmä vasta nyt, kun makaan keskiyöstä ateljeella koronakaranteenissa etten tartuttais puolisoa, kirjauduin pitkästä aikaa tänne. ei oo ollu aikaa tai fiiliksiä kirjottaa.

nytkään en jaksa lääkepöhnässä hirveesti purkaa mitään, mut jospa lämmittelisin kirjotuskanavia tän viikon, kun joudun kuitenkin saikulla ja eristyksissä olemaan.

helle ja korona ei oo valtakunnan miellyttävin yhdistelmä kun ilmastointi lienee syynä pahenevaan kurkkukipuun, mut ainakin mun oireet on tosi lievät. pääkipua ja ääni käheenä, ei edes kuumetta. toipilaana virumisesta kertoo kyl päiväunet, joita nukuin rattosat neljä tuntia tossa aiemmin. pari tuntia sit oli pakko päästä vähän ulos, joten kävin kastelemassa takapihan kaikki puut ja pensaat, niinku joka ilta näiden armottomien paahteiden ja kuivattavan tuulen takia. puoliso tarjoutu hoitamaan tän illan kastelut mut mä tein sen ihan mielelläni, et pääsin välillä pois tästä tautipesäkkeestä. yökastelu on tosi rentouttavaa, lol.

ehkä palasin tänne siks vasta nyt, et oon ekaa kertaa kuukausiin omissa oloissani. ei oo ollu tilaa ajatella ajatuksia aivoista näppikselle ja siitä tähän editointi-ikkunaan siten et ne sais ymmärrettävän ja totuudenmukasen muodon.