arki viispäiväisine duuniviikkoineen on taas täällä. en oo ehtiny enkä jaksanu kirjottaa, lukee, maalata, piirtää, mitään ylimäärästä omaa. työharkassa on menny hyvin, mut mun on nukuttava 2-3 tunnin kaamospäikkärit työpäivien jälkeen, ja siinähän se vuorokausi onkin äkkiä täynnä.

mietin eilen, et johtuukohan se fiilis et mielestäni oon vanhentunu ihan helvetin nopeesti viimesten viiden vuoden aikana siitä, et mähän käytännössä elän kaks päivää vuorokaudessa. herään kahdesti, käyn nukkumaan kahdesti. siinä välissä koetan sinnitellä ylikuormituksen kans. ihmekö tuo et jotain harmaita hiuksiakin on koko ajan enemmän.

hävisin taas väsytystaistelun harmaille ja värjäsin pääni vaaleenruskeella ku en jaksa ylläpitää toffeeta. sen kans pitäis ensin raidottaa juurikasvu ja muuta nuuduttavaa johon en sit kuitenkaan haluu panostaa koska se nyt vaan on, noh, aika turhamaista. itse asiassa näen tosi vähän vaivaa tukkani eteen ottaen huomioon, et se on oikeestaan ainoo iso asia jota ruumiinkuvanhäiriö enää haukkuu ja josta sillä on pakkomielle. harmaat hiukset on pahinta nykyään, kaiken muun kanssa diilaan. mennään kuontalon kaa nyt luonnollisen ruskeella. todennäkösesti vihaan tätä väriä muutaman viikon päästä taas ja haluun keksiä itteni uudelleen, olevinaan vaihtaa persoonaa.

tai sit en - pms on pitäny nätisti suunsa kiinni, kiitos lisäravinteiden tai jonkun muun maailmankaikkeuden mystiikan. ei mitään oireita! menkkikset tuli ja meni, ilman itkuja, ahdistuksia, finnejä ja ruokahaluttomuuksia. oon tosi myöhäisherännäinen luontaistuotteiden kanssa, joten uskon lähinnä plaseboefektiin mitä tulee psyykkiseen vointiin nappeja tietoisesti napostellessa. mut jopa mun on vaikee kuvitella, miten aiheuttaisin itse sen, ettei tulehtuneita megafinnejä ja hermosärkyjä tällä kertaa tullu.

samapa tuo mikä se vaikutusmekanismi on, jos sellanen kerran on. ei se varmasti haitaksikaan oo, et syön nyt sit parin viikon ajan kuukaudessa tavallista enemmän e- ja b-vitamiinia, magnesiumia ja sinkkiä.

sain reilusti ennen deadlinea valmiiks sen artikkelin itsemurhasta, surusta ja toipumisesta ja järjestin oheen ihan kivan kuvan itestäni ateljeella. siinä näkyy mun sivuprofiili ja siihen tuli nätit sävyt isoista maalauksista jotka oli taustalla pilvisenä päivänä. matskut on toimitettu lehteen ja sain tosi hyvää palautetta - eli juttu tulee ulos yhessä kevään numerossa. en tietenkään täällä kerro mikä julkasu on kyseessä, mut oon todennäkösesti tekemässä niille jatkossakin kirjotus- ja myös kuvitushommia.

tuolla työharkassa päihdepuolella hoidan lähinnä somea ja kasaan niille uusia kotisivuja, eli paljon voi tehdä etänä. se on todella jees, koska saan kolmannen koronarokotteen vasta viikonloppuna. enää onkin sit ens viikko harkkaa jäljellä. harmittaa et tää on niin lyhyt jakso, ja osuu just rajotusten alle, koska en oo päässy tekemään vielä mitään erityisen merkittävää ihmisläheistä auttamistyötä (tuolla on tosi mukava ilmapiiri) mutta eiköhän siihen tuu myöhemminkin mahdollisuus.

viikonloppu täytyy käyttää etäopiskeluun: ilmottauduin yhelle mielenterveyskurssille. eilen pääsin myös mukaan sekä ryhmäohjaajan että yksilövertaistukijan koulutuksiin, jotka toteutuu helmi-huhtikuussa.

alkaa näyttää siltä, et vuosi 2022 on mulle itsensä kehittämisen ja kouluttautumisen vuosi. niin paljon voi tehdä olemalla ite aktiivinen ja motivoitunu. eiköhän joku pysyvämpikin duunipaikka siitä jollain tavalla järjesty.

nyt muuten kun nuorten hätä on ihan älytön ja kaiken tuen, kuten matalan kynnyksen palveluiden tarve todella suuri, oon miettiny, et oisinkohan nuorisolaisten mielestä riittävän kewl ohjaaja, jos suuntautuisinkin auttamaan niitä tulevaisuudessa.