pms on mielisairaus. ihan järkyttävää millaseen kuntoon hormonit voi vetää ihmisen. mä romahdin aivan täysin eilen illalla ja itkin täristen puolison sylissä kuin mikäkin hermoheikko traumapotilas. naistenpäivät alko onneks yöllä, ja ero ajatuksissa, tunteissa ja olossa tänään on totaalinen.

osaltaan toki auttaa ainaki mun kohdalla, et vollottaa ulos kaikki kortisolit ja muut myrkyt verenkierrosta. oikein kunnon ugly cry helpottaa akuutisti. sit on pari tuntia vähän parempi olla. mut en mä aamulla enää yhtään tunnistanu kuka oon ollu viimesen viikon ajan. niin järkyttäviä (myös itsetuhoisia) ajatuksia mun päässä pyöri naikkosia odotellessa.

oli siinä duuniin liittyvässä vaikeilussa kyllä ihan kokemuspohjaakin, en mä vainoharhanen ollu missään vaiheessa. mut hormonipsykooseissa en kyenny enää näkemään mitään rakentavaa tietä sille möykylle päästä ulos, joten se jatko eltaantumistaan mun sisällä ja saavutti jonkinlaisen huippunsa eilisen romahtamisen kohdalla. lisäks mä yritin koko viikonlopun täyttää joka minuutin ihan kaikella mahdollisella hölynpölyllä etten ajattelis asiaa, ja mun tapauksessa eskapismi johtaa ennenpitkää eskaloitumiseen.

mut se on nyt ohi. selvisin tällä kertaa. huomenna on terapiakin. täytyy kyl alkaa tutkii vaikka lisäravinteita ja luontaistuotteita tarkemmin tai jotain, ei tässä touhussa oo mitään järkee. entä jos joku kerta teen jotain todella typerää ja peruuttamatonta koska pms?

paikallistin tänään sen huonon energian harkkapaikassa. se on vain yhdessä ihmisessä. mä luulen et kyseessä on kieli- ja ikämuuri yhdistettynä jonkinlaiseen epätoivoon ja motivaation puutokseen tän tyypin oman työtehtävän keskellä. eli yleiseen ilmapiiriin on aiemmin vaikuttanu vahvasti tän yhden ihmisen energia, johtuen sen merkittävästä roolista tässä yhteisössä. jos muun porukan läsnäolo ja mun oma fiilis pystyy ylittämään yhen vähän hankalamman tapauksen niin asiat on ihan ookoo. tää ei oo kuvitelmaa myöskään: kun kyseinen ihminen lähti pois töistä, kaikkien meidän yhteistunnelma rentoutu ihan silminnähden.

sain tehtyä ihan hyvin mun hommatkin tänään - ne oli kirjotusta, tekstinkäsittelyä, mitä teen aina mielelläni - ja pääsin lähtee aikasemmin kotiin. kuten eilen arvelinkin, vertaistuen voima oli just se joka autto jaksamaan. tuolla käy kyl ihanaa porukkaa.

jaa'a. en tiiä onko ilmapiirejä erittäin herkästi vaistoavat tuntosarvet kuitenkaan mikään hyvä ominaisuus. vaikka niillä on myötätunnon ja itsetuntemuksen kanssa tärkee rooli, mä vähän luulen että ne myös väärissä olosuhteissa on just se asia, joka mut ajaa rotkoon. toivotin puolisolle onnea mun kanssa sit kun kohtaamme yhdessä meikäläisen vaihdevuodet!