hiljanen viikko kuntoutuksessa tähän asti. yli puolet osallistujista puuttuu. oon itekin nukkunu taas huonosti ensimmäiset yöt hotellilla joten en oo pariin päivään päässy aamuluennoille.

mietin sellasta, että vaikka mun työkokemus ajalta ennen sairastumista on laaja, ja kertyny tehtävistä ja aloilta joihin en enää nykyiselläni halua tai voi palata, mun elämänkokemus vakavan sairastumisen jälkeen on olennaisempaa tällä hetkellä. uskon, et kun ne kaks yhdistää ja niihin lisää mun toiveen tehdä työkseni jotain oikeesti merkityksellistä, mun tulevaisuus lienee jonkinlaisessa vertaistukitoiminnassa. työelämäasiantuntija muistutti maanantaina, et luovuutta on monenlaista. omaohjaaja ja toimintaterapeutti sano tänään samoin, et se kaikki mitä mulla on annettavana voi ilmentyä muutenki kuin vain siinä mitä oon tehny aikasemmin (lastenhoito, kuvataide, yrittäjyys, opetustyö, asiakaspalvelu).

eihän mun arvotkaan enää oo samat kuin ennen. tällä kurssilla on keskusteltu paljon arvoista, ja mä oon alkanu vasta äskettäin ymmärtää kuinka olennainen tekijä oma arvomaailma on jo pelkän harkkapaikan valinnassa. en haluu enää ikinä tehdä mitään myyntiin tai markkinointiin liittyvää työtä, ellei kyseessä oo lähtökohtasesti aineettomat asiat ja palvelut. vaikka kirjat on mulle ehkä se tärkein asia tällä hetkellä, olisin menny mieluummin joko kirjastoon tai divariin töihin, koska ne edustaa ja edistää ekologisuutta; en oo edes harkinnu mitään tunnettua kirjakauppa(ketju)a.

laitoin viestiä pariin kohteeseen jotka järjestää vertaistukiohjaajan koulutuksia. syöksähdän salamana myös heti ekaan kokemusasiantuntijakoulutukseen joka toteutuu ens vuonna.

harkkapaikka mielenterveysjärjestöllä on varmaan just hyvä alusta sille suunnalle mihin nyt eniten koen imua. pari viikkoo niin se rupeama alkaa.

väsyttää. ämpyilin tossa aika pitkään et menisinkö vielä höyrysaunaan ja uimaan, mut ehkä parempi että kaivaudun vaan peiton alle suosiolla, koska seuraavien kahden päivän luennot kiinnostaa kovasti ja haluun nukkuu riittävästi.