kroppa jossain ihme tilassa. tällä viikolla alkoi niinsanotut valemenkatkin. ruokahalu on huono ja ahdistus vaan jatkuu. onneks on vielä vapaata ennen kun on jaksettava töihin. huomenna on käytävä apteekissa, sitä ei voi välttää, vaikka mieli tekis. oikeesti haluisin vaan maata peiton alla pimennysverhot suljettuna. jos sais nukuttua, olis lomaa tästä ja se ehkä muutenkin auttais, mutta kun ei siitäkään tuu mitään, niin tätä olotilaa on vaan pakko sietää. kohta on kulunu kolme viikkoa keppran nostosta, jospa tää sitten helpottais, samalla kun aivot tottuis tähän järkyttävään valon määrän lisääntymiseen, jonka myös epäilen liittyvän kaikkeen.

nyt mun unissa on alkanu olla enemmän seksiäkin, tai jotakin sinne päin, siihen suuntaan. noh, enpä tiedä voiko sellasta sanoa seksiksi, että valmistin viime yönä jostakin oudosta massasta, kankaan ja saven seoksesta, liudan erilaisten miesten sukuelimiä ja sitten ne julkaistiin ikäänkuin taideteoksina kaikille, myös näille miehille itselleen. en mä tuntenu niistä ketään, joten mielikuvitus tehokkaasti nyt suunnitteli muutamankymmenen erilaisen äijäkkeen penisreplikat. voi hyvää päivää. sekin on nykyunille tyypillistä että kaikkeen liittyy taide tai taidekäsityö: joko on näyttely menossa tai tulossa, ja yleensä joku ihminen tai ihmisryhmä arvostelemassa teoksia. tähän saakka ne on kyllä ollu ihan maalauksia tai esimerkiks korvakoruja.

perkele kun pelkään epilepsiakohtauksia. miten mun mieli nyt niidenkin suhteen on näin ahdistunu? nehän on vanhoja ja tuttuja ja lieviä. hallinnan menetystä kaiketi pelkään, tai jotakin sellasta että aivovamma pahentuu.