kirjahommat: en oo alottanu vielä mitään uutta, ja mietin just, että miks pitäiskään. ei oo tänään ollu sellasta fiilistä toistaseks. huomenna on hyvä ilma joten käyn ehkä kirjastolla palauttaa pari luettua ja poimin yhen varauksen, vaikkapa nyt sit ulkoilun nimissä. mut taukoakin lukemisesta kannattanee pitää. tuulettaa aivojaan, ja välttää liiallista suoritusmentaliteettia, johon mulla on aina suuri riski sortua.

selvisin työpäivästä vaikka ilmassa oli maanantain komiikkaa. mä ensinnäkin myöhästyin vähän, mut se unohtu nopeesti koska mun työpiste oli tyhjennetty. lol. kaikki mun välineet ja tuolit ja pöydät ja kaikki oli sit roudattu eri yksikköön kenenkään tajuamatta, että en mä sinne oo vielä muuttamassa, jos koskaan. aamupäivä meni sit sitä asiaa selvittäessä ja kamoja takasin hakiessa. mun keskeneräisiä töitä oli jopa ostettu! että mitähän hittoa. noh, vähemmän murheita mulle, jos joku muu niistä piti ja halus lunastaa omakseen. siellä oli useempi sellanen josta en ite yhtään tykänny ja olin ajatellu korjailla niitä myöhemmin.

sapettaa ainoastaan se, että koska mun henkilökohtasetkin tavarat oli viety sinne uuteen paikkaan kaiken kansan pengottaviksi, niin joku oli pölliny mun oman kotoa tuodun työessun. laitan huomenna sinne viestiä, koska toi on musta aika törkeetä kuitenkin. se on mun ainoo hyvä taiteilijan essu, koska siinä on tasku eikä se oo mulle liian iso niinku kaikki muu aina. tänään jouduin sit pitämään vaatteitteni suojana yhtä vanhaa mekkoa, joka ei pysy päällä vaan valuu koko ajan niin että tissit näkyy tyhmästi. ja se haiseekin vanhalta liinavaatekaapilta. oli se tyhjää parempi, mut kaikki tollanen ylimääränen säätö vei sitten keskittymiskykyä ja tuntu ettei oikeen mitään järkevää tullu tehtyä. ihmisiä onneks oli vähän, ja ne jotka oli paikalla on niitä mukavia, jotka osaa keskustella, mutta myös olla hiljaa, jos ei oo mitään tähdellistä jaettavaa. tajusin just, että onpa hyvä ettei mun kalliita tusseja, kaivertimia ja loppujakin maalipurkkeja oltu nyysitty. tajusin myös, että näemmä se, että kirjottaa aaneloselle isolla oman nimensä ja jättää sen työpöydälle näkyviin jotta vaihtuva jengi muuton keskellä ymmärtäis kenen tavaroista on kyse, ei auta mitään. kamat oli pengottu ja väripurkit kaatuillu miten sattuu. ehkä se oli se sydän minkä piirrän aina nimeni perään. liian kilttiä, liian nössöä, liian iloista. tehkää mitä huvittaa! emminä tiijjä, oon vaan töissä täällä!

mä tykkään maanantaista, niin enimmäkseen nauratti vaan. puut oli kauniita tänään, ja kahvi oli hyvää.