pakotan itteni syömään, pakotan itteni suihkuun, pakotan itteni töihin (arki on kellontarkoilla rutiineilla eteenpäin rämisevä koneisto). pakotan itteni huomenna viimeseen vertaistukiryhmään. pakotan itteni pysymään elävien kirjoissa, mut se on vaan naamio. kun oon yksin, vaellan pimeessä kuilussa enkä oikeestaan tunne seiniä tai lattiaa.

tajusin, et koska päätin viime vuonna et itsemurha ei oo vaihtoehto, oon ajanu itteni pahimpaan maholliseen ansaan. mitä vaihtoehtoja jää? tää pakottaminen. jonka vuoks tää vuosi on ollu tosi huono vuosi.

aiemmin oli sentään varauloskäynti.

laitoin mä hoitotahtooni elvytyskiellon kun yks tyyppi töissä tuli maininneeks et se on käytännössä tässä maassa eutanasiaa lähimpänä. se auttaa vähän jaksamaan.