edelleen unissa suoritan omia agendojani, oon siis aina tulossa jostain epämääräsestä ja menossa johonkin vielä epämääräsempään, vain käväsen muiden ihmisten seurassa jossakin tapahtumassa, johon aina liittyy ruokaa, juomaa, kosmetiikkatuotteita, vaatteita, astioita, eläimiä, kasveja, lapsia ja keskeneräsiä taloprojekteja. sit jatkan matkaa sinne jonnekin. vaikka suurin osa ihmisistä on oikeita tuttuja valve-elämästä, tunnen oloni aina ulkopuoliseks ja sellaseks, jota tarkkaillaan siitä huolimatta ja tai just sen takia. mun täytyy aina jotenki selittää menojani tai häipyä mahdollisimman huomaamatta. tosta hämmentyneestä olotilasta sit herään pimeessä makkarissa joskus aamuyöstä ja yritän saada uudelleen unta.

tehtiin tänään kesän päättäjäishommat pihassa ja puutarhassa. vielä on luvassa epätyypillisen lämpimiä kelejä, mut koska ei kerrankin satanu, ajettiin kaikki nurmialueet ja nostettiin ulkokalusteet, keinu ja grilli varastoon talveks. pitkään jaksanu pikkupetuniakin näytti nyt sen verran säälittävältä amppelissaan että heitin sen kompostiin.

oon saanu viime aikoina kuulla useesti töissä et näytän väsyneeltä. jopa tänään, vaikka mielestäni nimenomaan olin freesin näkönen, hah. kaks ihmistä sano et näytän siltä että tarviin varmasti lepoa. puoliso kommentoi kun kerroin: ehkä ihmisen on välillä hyväkin näyttää väsyneeltä. taidan olla samaa mieltä, vaikka kyseiset havainnot ei todellakaan tunnu kohteliaisuuksilta. on kai inhimillistä näyttää väsyneeltä sillon kun on väsyny, eikä inhimillisyyden pitäis olla huono juttu - mut mulle se kyl aina jostain syystä tuntuu olevan.