ruisrääkkä raaputtaa kurttua joka yö, ja sitä säestää heinäsirkkojen viulut. kimalaiset nukkuu oreganoissa kuin pienissä vaaleenpunasissa majoissa, yöperhoset skannaa valkoapiloita matalalla. haluisin vaan hengata puutarhassa pikkutunneilla. ruoho on kosteudesaan jo tosi kylmää, mut edelleen yön valoa on sen verran et jättimäiset kuuset piirtyy selkeinä, suurina siluetteina taivaan silver screeniä vasten.

aktivoiduin vasta nyt, kun ollaan jo reilusti perjantain puolella, koska vietin aivan koko päivän vuoteessa. aamukahvin jälkeen menin laittaa maalauskamat valmiiks, mut mulle iski niin järjetön uupumus ja hemisärky kun sen homman tein, et päätin luopua koko ajatuksesta ja meninkin takas peiton alle. nukahtaminen oli vaikeeta kun halvaantunu jalka ja koko vasen puoli särki niin kovaa. kädessä tuntu samalta kuin joku kiertäis ihoa niinku penskana tehtiin "mustaamakkaraa", ja muualla siltä niinku suonta vetäis koko kropan pituudelta. vasemman puolen iho teki kipeää kuin pakasteisiin koskeminen liian pitkään.

millonhan mä alan unohtaa, miltä asiat tuntui joskus, enkä osaa enää tehdä näitä vertauksia?

nukahdin 2,5 tunniksi, enkä olis jaksanu sittenkään herätä, mut olin niin nälkäinen et oli pakko nousta. myöhemmin iltapäivästä tuli uus väsymysaalto ja meikäläinen vaipui taas sänkyyn tyyny silmillä ja kissa peiton alla. yritin nukkua mut en kyenny rauhottumaan. kipu jatku koko illan. otin parasetamolia ja katoin makuullani netflixiä, kunnes olo helpotti sen verran et kykenin nousemaan istuma-asentoon. tässä päivän suurimmat saavutukset.

oli tarkotus ajaa ehkä nurmikko tänään, ja maalaaminen olis ollu mukavaa, mut tästä nyt tuli sit tämmönen täysin turha päivä. saarikosken kirje vaimolleni dublinista on pian luettu, sitä sentään jaksoin aamukahvin voimalla.

yteoa7.jpg

mulla on omituisen surullinen olo. osaan yhdistää sen tunteen vain joko masennukseen, tai läheisen kuolemaan. sellanen olo on nyt koko ajan. herkistyn kaikesta, jatkuvasti tippa linssissä.

mä luulen et kyse on hyvästeistä, luopumisesta, monella eri tapaa. en vaan nyt jaksa kirjottaa siitä enempää.

toivottavasti huomenna aivot = kroppa voi paremmin. jaksamattomuutta on vaikea jaksaa.