käpytikka kälkättää kuusen latvassa kun puiden siluetit piirtyy pastellisen auringonlaskun päälle. kirsikkapuiden kukinnot on varissu konfettina nurtsille: juhlakausi ohi tältä keväältä.

ihmettelin miks mun eksä on viime aikoina viestitelly mulle tavallista useemmin ja tiputellu jotain sydämiä somessa. eilen kertoi että avioero meneillään. oon melko järkyttyny, koska mun käsitys oli että se nimenomaan löysi oman, oikeenlaisen ihmisensä mun jälkeen ja sai esimerkiks toivomiaan lapsia (meillä oli eri näkemykset lisääntymisestä ja se oli yks syy eroon aikoinaan). olin sillon vilpittömästi onnellinen sen avioliitosta.

kyseessä on eksä jota kohtaan mulla ei oo tunteita enää, joten ei mitään kaihoa tai kiinnostusta tässäkään tilanteessa, vaikka mulle välittyy olo että sillä saattaa olla. lupasin olla tukena jos kokee tarvitsevansa, koska määrittelisin meidät ystäviks nykyään. ollaan viestitelty kaikki nää viitisentoista vuotta siitä asti kun eron aiheuttamat tunnemyrskyt oli ohi. mut joo, hämmennyin jo kuukaus sitten kun alkoi kysellä meidän vanhojen yhteisten kuvien perään ja ylisti hyviä muistoja. ehkä tää ero aktivoi aiemman eron mietinnät ja mä aloinkin tuntua taas tutummalta tai jotain (oltiin yhessä 7 vuotta).