toisiks viimenen yö kotona. oon heitelly matkalaukkuun kamoja osittain, todetakseni lähinnä et mun täytyy varmaan pakata tähän satsiin aivan kaikkea varuilta mukaan (kirjat, piirustusvälineet, hitosti vaatteita eri tilanteisiin), koska vasta ekan viikon jälkeen mulla on joku realistinen käsitys siitä mitä oikeesti tarviin. otan varmaan maiharitkin, koska tiedossa on ulkoilua luonnossa - eikä kelit enää liene onneks pelkästään paahteisia. tulee siis painava matkalaukku maanantaiaamuks.

ripustin äsken pyykkejä kuivumaan ja mietin uikkareita oikoessani et onneks päihitin yhden pahimmista peloistani jo vuosia taaksepäin, kun uskaltauduin uimahalliin aikuisiällä sitten ruumiinkuvanhäiriön puhkeamisen, iäisyyksien välttelyn jälkeen. jos mulla olis nyt edessä sekä fysioterapiaa että uintihommia ekan kerran muutenkin uudessa ympäristössä ilman mitään altistuksia, tästä koko projektista tulis monin verroin hirvittävämpi. onneks oon myös jumpannu joka jeesuksen ilta ja kävelly 2,5h viikossa nyt yli puoltoista vuotta, joten tiedän olevani fyysisesti hyvässä kunnossa. ja onneks mulle on terapian ansiosta melko yhdentekevää nykyään, onko mulla meikkiä ihmisten ilmoilla vaiko ei. onneks unettomuus ja ylipäätään unirytmi on kunnossa. onneks onneks onneks. monta perusasiaa on tasapainossa, joten voinen keskittyä ihan vaan olennaiseen, eli ryhmässä jaksamiseen ja kuntoutushommiin sitoutumiseen.

koronaluvut on järkyttävät, mut kuten aina, aion liikkua ihan kaikkialla ffp2 tiukasti lärvissäni.

tunnen vienoa ahdistusta mut se ei johdu kuntoutuksen alkamisesta vaan - yllätys yllätys - päihderiippuvaisen ihmisen tekemisistä. mut en puutu enää mihinkään, kunhan se antaa munkin olla rauhassa. toivon vaan ettei se aiheuta itelleen mitään peruuttamatonta kuten yleensä, kun sillä pettää kontrolli täysin.

saarikosket luettu, nyt oon ahminu highsmithin jännitysnovelleja - jotka ei kyl vieläkään oo musta mitenkään jännittäviä, mut mielenkiintosia kyllä. ne on ihan samankaltasia kuin aiemmassa kokoelmassa, mitä toivoinkin. vanhanaikaisuudessaan ne viihdyttää kuten vaikkapa paasilinnat: ne irrottaa tehokkaasti tästä hetkestä. oon oppinu arvostamaan sitäkin kirjallisuuden ominaisuutta, vaikkakin ensisijasesti lukeminen tarkottaa mulle tietämyksen lisäämistä, itsensä sivistämistä siis. välillä tuntuu ihan hyvältä vaan nauttia siitä miten kirjailijan ja myöhemmin lukijan mielikuvitus rakentelee maailmoja tyhjästä.

mut just kun pääsin juhlimaan että naikkoset loppui ja hormonit tasaantui, niin mulla on uudelleen alavatsa kipeenä, naama finneissä ja mieliala miten sattuu. kroppakin kipuilee kuten viime viikolla. kuulin useastakin lähteestä et koronarokotukset saattais sotkee kuukautiskiertoa. kieltämättä mun systeemit on ollu enemmän tai vähemmän sekasin sen jälkeen kun ykkösen sain. noh, ei auta kun seurata ja kestää. ja pakata mukaan kippoa ja kuppia ja muuta välinettä.