oon voinu aika hyvin muuten - ehkä lääkeannoksen nosto kannattelee mua nyt tän kevätahdistuksen yli - mutta taas kerran muiden ihmisten paska uhkaa lamaannuttaa mut. tekis mieli verrata finniin tai ei-toivottuun karvaan joka ilmestyy aina uudestaan samaan kohtaan. nyt mä oon päättäny epiloida sen irti. pitäis vaan jaksaa uskoa itteensä ja pidättäytyä sortumasta entisiin virheisiin.

11 kirjaa luettu! mä tykkään listoista ja tilastoista, mutku en oo varma milloin alotin lukemisen niin täysin totuudenmukanen listaaminen on vähän vaikeeta. ehkä mä vaan päättelen et se oli syksyä, lokakuuta, kun tartuin variksen kirjaan, ja sillä mennään. 11 kirjaa puolessa vuodessa on aika hyvin ihmiseltä joka ei lukenu vuosikausiin mitään muuta ku lehtiä ruokapöydässä. viimesin loppui eilen yöllä (mutisin: "nyt mä luen sen paasilinnan loppuun" ja samalla tyhjensin jäätelöpurkin), ja varasinkin jo kolme uutta kirjastosta. harmi kun ei oo tullu vielä tekstaria että ne on noudettavissa, vaikka kaikki on pääkirjaston listoilla ja vain yks kuun lopulle jollain lainassa. meen joka tapauksessa kirjastoon palauttamaan kaks kirjaa, jotka muuten luin muutamassa päivässä. toinen oli kilpeä, ja harmitti että se oli niin pieni ja lyhyt, muistikirja kun oli, koska kilpi on ihan paras. toinen oli niin kevyttä huttua että siihen ei ees kyenny syventymään. ajattelin: miesten kirjottamat muistelmat. ne ei vaan osaa. tekemisiä, suorituksia, ei mitään pohjaa, vaikka aihe olis kuinka järkyttävä. paasilinna on kans kevyttä, mut sentään edes vähän viihdyttävää. kuinka paljon paremmin kimmo harjulan kokemukset olis voinu kuvata, jos olis joku asiansa osaava oikeesti kuunnellu sen tarinan ja kaivautunu sen psyykeen. hirveetä tuhlausta. paitsi elämän, muistojen, myös kirjottajan ja lukijan ajan, ja kaikkien luonnonvarojen ja kulttuuriresurssien.

burroughsin kirjan varasin, se on kans miehen muistelma rankoista ajoista. saapa nähdä miten luen sen nyt uudelleen, vuosien jälkeen, ja etenkin ton sysipaskan harjulan.