kroppa päätti tulla semi-kipeeksi. kova kurkkukipu ja voimakas väsymys. meillä ois ollu retkipäivä ja taideryhmä loppuviikolla joten varuilta jäin töistä kotiin etten tartuta muita. varmaan hyvä näin: oon nukkunu molempina saikkupäivinä 3-4 tunnin päiväunet joten en taida olla ihan kunnossa. ystävä jolta tartunnan ilmeisesti sain on mua paljon iäkkäämpi ja sillä on vakavampia terveyshaasteita, niinpä se tais joutua kokemaan pahemman version tästä flunssasta (ei oo siis koronaa).

pitkään aikaan ei oo tullu vastaan kiinnostavaa oikeudenkäyntiä jota seurata, joten oon kuunnellu yhtä amerikkalaista tosirikospodcastia. ne julkasee todella harvoin mitään, ehkä kerran vuodessa, mut pitkien keissikokonaisuuksien taustatyö on uskomattoman tarkkaa ja huolellista, joten yksityiskohdille annetun tilan (kuten eri osapuolten päiväkirjamerkintöjen) takia ne on äärimmäisen mielenkiintosia. kuuntelin nyt kipeenä itse asiassa yhden monimutkasen tapauksen kahdesti, koska podcast on niin hyvin toteutettu. kuunteleminen ei oo ollu helppoa siks et tapaus päättyy laajennettuun itsemurhaan eli perhesurmaan ja se on sydäntäsärkevää, mut mulla on aina joku pakkomielle päästä niin lähelle tapahtumien syitä ja seurauksia - totuutta - kuin mahollista.

äsken katoin tylsyyksissäni netflixistä depp vs. heardin vaikka se oikeusjuttu ei oo kiinnostanu mua pätkääkään tähän mennessä. noh: olisin voinu elää ilmankin. korkeen profiilin keisseissä häiritsee se kuinka niistä nostetaan esille vaan tiettyjä, lähinnä puolueellisia juttuja, ja ne paisuu mittasuhteiltaan jonkinlaiseks kaikkien suussa vätkytettäväks jättipurukumiks niin et todistusaineisto ja pahimmillaan uhrit jää sen kaiken metelin alle ja unohtuu. asiat ei sais koskaan henkilöityä vaan näytön pitäis riittää. seuraan ite mieluiten täysin randomeja (murha)oikiksia ja katon ne alusta loppuun, joka helevetin lausunnon ja todisteen, niin tylsältä kuin se saattaakin kuulostaa, koska haluun tutkia ja ymmärtää paitsi osallisten mielenliikkeitä, myös omiani. haluun haastaa oman subjektiivisuuteni. ja objektiivisuushan on nimenomaan tylsää, koska siinä laitetaan intuitio, tunteet ja henkilöityneet mielipiteet syrjään.

huomenna aion pestä lakanapyykkiä ja nauttia yksinolosta, jos tää tauti ei pahene. kun on jouten pari päivää, luovuus saa päässä enemmän tilaa ja himo maalata kasvaa, mut en tiedä riittääkö mun voimat siihen vielä. pitäis ensiks jaksaa järjestellä ateljee, koska yks mun taiteilijaystävä toi suuret papier mâché -teoksensa sinne säilytykseen. ne on valmistunu vaikeiden aikojen tuskasta kuten avioerosta, eikä se haluu enää katella niitä kotonaan. musta ne on hemmetin hienoja enkä mä näe niiden painolastia, joten tietysti tarjouduin ottamaan ne.