penaaaa. älä jätä muaaaa. viimeset suomen-päiväkirjat toimittajan jälkisanoineen ja selvennöksineen luettu. tyhjä olo. perkele. tekis mieli lähtee heti ettii lisää kirjastosta, koska muut kolme kirjaa jotka oon alottanu ei nyt tietenkään kiinnosta yhtään. mut annan penalle aikaa asettua. pidän tauon. oon tunnollinen: luen ensin noi muut ja sit sukellan taas kunnolla saarikoskeen kun saan uutta matskua, oikein järjestän sille myöhemmin aikaa. luen silti nää muut pois alta vasta kun oon pitäny taukoa.

lukemisessa, kuten piirtämisessä, maalaamisessa ja kirjottamisessa, elämässä vaadin iteltäni liikoja. lukeminen mun tapauksessa on oikeestaan opiskelemista, ei ajanvietettä, koska en yleensä lue mitään kevyttä, ja tutkin paljon taustoja siitä mitä luen. jokainen kirja on prosessi, kuin kurssi kuhunkin aiheeseen. täytyy olla armollisempi itelleen. tai siis, heh, voisi olla armollisempi itelleen.

lisäks meille on viikonlopuksi tulossa jätelava joka tilattiin, että saadaan tässä puolison loman aikana siivottua autotallit ja remonttien jäljet sekä käytyä läpi puutarhakamat ynnämuut. ateljeellakin olis poisheitettävää. käytän siis energiani siihen projektiin nyt. energian, jota mulla taas on.

varmaankin viime päivien kammottavat olotilat oli jonkinlainen kompostointi. se kannatti käydä läpi ja antaa tiettyjen juttujen mädäntyä. saan sit taas uutta multaa. kirjotan jossain vaihees syvemmin siitä mitä se kaikki pohjalla käyminen todella merkitsi.

eilen töissä oli hurmaavan hauskaa, koska vietin aikaa kukkanaisen kanssa. nauraa käkätettiin kahdestaan yliväsyneinä. otin vaan rennosti loppupäivän, kun aamulla sain kyydin tavallista aiemmin duunipaikalle ja sain tehtyä ne hommat jotka olin suunnitellukin, heti. vaihdoin silti loppupäivät maanantaiksi, koska tiistaisin melutaso on aika järkky (hiomakoneet käytössä ja kaikenmaailman sorvaajat paikalla), ja se tuntuu tosi huonona olona päässä. mulla on kuitenkin mahdollisuus tavata tätä hauskaa uutta tuttavuutta vapaa-ajallakin, koska ei asuta kovin kaukana toisistamme. viimeset läsnäolopakot haluun rauhottaa siihen itseensä, eli työhön.

kerroin naiselle et sen seurassa on tosi mukava ja helppo olla, et se on semmonen välitön ja rempseä jonka kanssa juttelu ei väsytä yhtään. että on piristävää saada välillä naisseuraa eikä kuunnella ukkeleitten monologeja. se sanoi, et sillekin jäi heti ekasta tapaamisesta fiilis et tultiin juttuun ja olis halunnu pyytää mun puhelinnumeroa.

kuinka erilaista onkaan kuukausien tauon jälkeen valita kehen tutustua. korona-aikana kaikki tämmöset kaiketi korostuu, IRL-ihmissuhteet joita on jouduttava sietämään jos ei voi etäillä, ja IRL-ihmissuhteet, joita ei voi ylläpitää.

nyt leipomaan synttärikakkua.