voihan hemisärky. odotan et kipulääke vaikuttaa. jostain syystä hermoratavauriot ja vääristyny kiputunto ei pidä helteestä. stressi, masentunu fiilis ja väsymys pahentaa kans. tuskinpa tänäänkään lähden mihinkään, koska halvaantuneeseen jalkaan sattuu esimerkiks ihan kaikki, jopa kengän pitäminen.

tulin ateljeelle tarkotuksena jatkaa vihdoin yhtä isoa maalausta joka on roikkunu makkarissa pari vuotta, ja joka näyttää ihan hyvältä siellä, mut ite tiedän et se on keskeneräinen. lisäks toinen vielä isompi on työn alla ja se menis ehkä sittenkin tän vanhemman tilalle makkariin, koska sen värit kävis sinne. mut aurinko meni pilveen ja täällä onkin aivan liian hämärää ryhtyä töihin.

nukahdin kesken tän tekstin netflixin ääreen vaikka oli tarkotus juoda kahvit. alko masentaa ja sit itkettää ja sit nukahdin. oon vaikeillu ja itkeskelly aika paljon pari päivää. en tiedä miten päin olisin. kyseenalaistan kaiken menneisyydessä ja tulevaisuudessa, ja just tässä hetkessä oleminen ahdistaa kun en oo kallellani mihinkään suuntaan. enkä silti voi kun odottaa seuraavaa liikkeelle sysäävää voimaa. niinku perhoset tuolla ulkona: ne lentää ilman siipien käyttöohjeita, heittelehtii tuulessa minne sattuu. miks niillä on edes ne siivet? tuntuu et ne vaan estää niitä etenemästä.

itsetuhosia ajatuksia.