ihan kun ei olis tarpeeks haasteellista just nyt - menin apteekkiin kuullakseni et masennuslääkkeen resepti oli tyhjä, joten oon nyt sit ilman lääkkeitä siihen asti, et joku uusii reseptin arvauskeskuksella. siihenhän voi mennä yli viikko. tosi mahtava tilanne tähän kohtaan. oma vika kun en ollu muistanu tarkistaa. ei mulla pysy päässä mikään.

joudun kirjottamaan jokaiselle päivälle kalenteriin kaikki pienetkin asiat jotka pitää tehdä töissä, enkä silti osaa lukee sitä kunnolla, vaan sekoilen päivämäärissä ja kellonajoissa. oon viettäny melko paljon aikaa toimiston ovi kiinni et pystyn hoitamaan vaaditut tehtävät, koska aivot on riekaleista kangasta ja pienetkin häiriöt sotkee kognition.

oon myöntäny ääneen siellä viimeks tänään et oon tosi väsyny ja jutellu pomonikin kanssa, joka uskoo kaikesta huolimatta muhun ja sanoo, et oon just oikee henkilö olemaan siellä nyt kun meneillään on yks hankala sosiaalinen tilanne, joka aiheuttaa yleistä mielipahaa. ehkä mä oon töissä sit jotenkin irvokkaalla tavalla parhaimmillani, kun joudun säätämään sisäisen turbulenssini mutelle. kotona se kaikki sit pyörii päässä minkä töissä suodattaa, siis myös muiden ihmisten käytös ja sanat, jotka tässä selviytymismoodissani siellä sivuutan.

ehkä siks pystynkin käymään duunissa kaikesta huolimatta, kun siellä saan luvallisesti ohittaa itteni? eikä se silti oo teeskentelyä - muut todella on mun silmissä tällä hetkellä paljon tärkeempiä ja arvokkaampia.

se mitä tulee itteni hoitamiseen: en vaan kykene. varasin laajat labrat pari päivää sit mut peruin nekin.

olis ensimmäinen täysin vapaa viikonloppu kuukausiin, mut alkajaisiks sen sijaan et nauttisin omasta ajasta tietoisesti, nukuin törkeet neljän tunnin iltapäikkärit. herättyäni itkin kunnolla, kun ymmärsin et kaikki on ennallaan.

kai tällekin vaiheelle tulee jossain kohtaa päätös, jonkinlainen. mun ainoo syy pakottaa itteni kestämään on puoliso. se ei ollu hirveen ilahtunu tästä tiedosta kun jouduin sen sille myöntämään, enkä ihmettele. mut se on totta: mulla ei oo edes sukulaisia, joiden takia taistelisin, ja itteni takia en jaksa. odotan vaan jotain ihmettä, lusin tätä tuomiota. tai oikeestaan virun vasta tutkintavankeudessa tietämättä, onko mulla mitään mahiksia saada reilua oikeudenkäyntiä. missä ylipäätään on syylliset? miks oon täällä?

tässä merkinnässä ei ollu rakenteen tai logiikan häivääkään.