alkaa tosissaan nuuduttaa tää ainainen hormonihöyryjen päästely. en jaksais edes ite kirjottaa saati lukee näitä samoja keloja.

toissapäivänä alko pms ja nyt en enää juurikaan kykene nukkumaan, vaikka univelkaa vaan kertyy ja oon täysin loppu.

silmien sulkeminen on aivoille neuroosin käynnistävä signaali: ajattele aivan kaikkea mikä määrittelee sun tänhetkisen elämän, yhtäaikaa, nyt, taukoamatta. ylianalysoi muistot puhki. linkoo läpi kaikki viime päivien tapahtumat ja keskustelut ja alota taas alusta. poimi joko tästä päivästä tai taaempaa menneisyydesta joku yks mahdollinen virhearvio, kuten sähköpostiin livahtanu lause tai töissä huumorilla heitetty kommentti, ja vatvo sitä niin saatanasti, et sängystä on noustava tarkistamaan, mitä meilissä oikeesti luki, tai laitettava duunin whatsapp-ryhmään viesti selvennykseksi. kaikki tehty täytyy purkaa, selvittää, korjata, nyt, heti. sydän hakkaa ajatusten tahtiin kun yritän vaan maata iteltäni rauhassa. en tienny et paniikkikohtaukset sängyssä on mahdollisia.

kyse onkin tässä toki väkisinmakaamisesta. ihminen ei selvii kauaa järjissään ilman unta, joten siinäpä onkin lisää panikoitavaa siellä sängyssä.