maalaaminen ilmeisesti loi yhtäkkiä mun elämään niin suuren merkityksellisyyden aallokon, et nyt kun oon muutaman päivän pysyny poissa ateljeelta, on melko vaikee löytää mielekkyyttä mistään muusta tekemisestä. pitäis kirjottaa artikkeli surusta, mut oon vasta pyöritelly hajanaisia lauseita mielessäni. siinä koko duunissa stressaa ehkä enemmän se, et ne toivoo tietenkin oheen valokuvaa musta. onneks voin siis antaa minkä tahansa itse valitun, mut ruumiinkuvanhäiriön pelottelut tietenki häiritsee. kuvan ois varmaan hyvä olla luonnonvalossa, ehkä luonnossa - järkkärillä - otettu, ja se on se kaikkein pahin skenaario. no on täs kolme viikkoo aikaa käsitellä asiaa myös terapiassa.

tilasin kunnon setit hivenaineita, sellasia valmisteita jotka on nimenomaan pms:n hoitoon tarkotettuja. saa nähä ehtiikö ne postissa ennen seuraavaa hormonihelvettiä joka on tässä jo tuloillaan, mut pelkästään ajatus niistä tuo vähän lohtua. yhtä valmistetta testasin muutama vuos sitten ja se toimi uskomattoman hyvin - tai sit olin täysin jossain plaseboissa. toinen on mun yhden nettiystävän suosittelema, naisen, jolla on myös aivovaurio ja pahat pms:t.

maalaamisen lisäks mulla oli toinenkin tavote joululomalle: kattoa vihdoin digiboksilta sinne lojumaan kertyneet sarjat ja leffat. katoin nick cave -dokkarin one more time with feeling ja mietin et 25-vuotias minä ois varmaan saanu siitä ja bad seedsin musasta enemmän irti. se nuori minä joka käytti korsetteja ja kuunteli anathemaa ja kuvas mustavalkokuvia. oli toi pätkä nytkin ihan mielenkiintonen ja toki tyylikäs, mut olisin voinu ilmankin elää. toinen mistä pidin paljon enemmän oli kate nashin urasta kertova värikäs doku underestimate the girl. ihana nainen.

nyt kun digiboksi on oikeesti tyhjä, meen ateljeelle tekee yhtä maalausta jonka alotin viime viikolla. se on sellanen mieluisa projekti josta en koe paineita, koska se on enemmänkin kokeilu. makkarin taulu tuli valmiiks ja on nyt tossa seinällä. enää en näe päässäni häiritseviä kuvia tekstuureista ja pystyn nukkumaankin. selvisin aallokosta. yliluova tuotteliaisuus on oikeesti tosi pelottavaa, se on joku aivan käsittämätön elämänvoima joka syö itsensä ja nielasee mutkin hetkellisesti niin et jään jumiin ruokatorveen. nyt näyttää siltä et ateriointi saatiin päätökseen rauhallisen harkiten.