kirja on painossa ja arkeen on revenny pariks kuukaudeks kroonistuneen stressitilan jälkeinen ammottava aukko: ei ookaan enää mitään pakkoprojektia, joka syö kaiken ajan ja aivotoiminnan.

en tosin pysty vieläkään nukkumaan kunnolla, unettomuus jatkuu luultavasti niin kauan kunnes saan käteeni painetun niteen ja se todella konkretisoituu oikeaksi esineeksi sen sijaan, et se on joku abstrakti sähköinen tiedosto.

siihen asti en kykene juhlimaan, että tein sen: kirjotin kirjan.