, lol.

sain elää pari ihan hyvää päivää nostamatta lääkeannosta, mut tänään en sit oo edes saanu alas muuta kun nesteitä. tiedän, et oon nälissäni, mut kuvottaa ajatuskin oikean, lämpimän ja pureskeltavan ruoan syömisestä. luultavasti pääsen pikkuhiljaa eroon koronavuosien pienestä masusta jonka kasvatin syömällä ehkä vähän liikaa jäätelöö, ja se on ihan ok. ihme tosin, etten laihdu nopeempaa tahtia, kun en käytännössä oo omannu ruokahalua sitten jonkun huhtikuun. tänään oli kyl eka päivä, etten alkanu sit tähän aikaan yöstä tyyliin kädet täristen ahmia edes jotain. tää päivä on menny syömättä. saa nähdä jatkuuko.

itkettää ja sit taas ei ja sit taas itkettää. välillä vaan turtuneesti vituttaa, tuijotan katse tyhjänä eteenpäin, ja hetken päästä oon kunnossa. en oo kiinnostunu nostamaan lääkitystä siis, hittooks tässä, tulkoon mitä tulee. emmä tiedä, jos nyt jotain voi sanoa niin sanotaan nätisti, et mielenkiintosia aikoja. tavallaan ollu paras vuosi pitkään aikaan, ja tavallaan yks paskimmista ikinä. alotin monta uutta asiaa, saavutin sinänsä paljon, mut nyt kyseenalaistan sen kaiken lopullisen mielekkyyden, jos tää olo on se mitä on konkreettisesti kädessä.

en tiedä voiko tätä sanoo nätisti, mut sanon sen siten miltä se tällä hetkellä tuntuu: mä yllätyn, jos jaksan kuukauden vielä. vuoden loppuun on ihme.

kuulin et mun puoliso on nähty jonkun muun kuin mun kanssa. en oo kysyny siltä asiasta vielä, koska en haluu tietää millä tavalla se vastaa.