lääkäri soitti aamulla että labroissa kaikki ookoo, joten voitiin alottaa lääkkeenvaihto. ainakaan vielä ei oo tullu mitään varoteltuja sivuvaikutuksia. oon onneks yleensä sietäny psyykenlääkkeitä tosi hyvin, mut eihän sitä koskaan tiedä. päädyttiin mielialantasaajaan, jolla hoidetaan kakssuuntasen lisäks myös epilepsiaa. mua alko hihityttää puhelimessa ja sanoin lekurille että "puoliso kyllä kiittää jos mieliala tasaantuu". nytkin aivan järkky pms ja joudun tosi paljon puremaan hammasta ja vetäytymään omiin oloihini etten siirrä ärtymystäni ja ailahteluani toiseen.

farmaseutti kerto vielä apteekissa että ruokahalun voimakas kasvu on myös tyypillistä. eipä sekään tässä tilanteessa oo muuta kun plussaa. parin kuukauden päästä on menny kaks vuotta niin, ettei mulla oo ollu lähtökohtasesti mitään kiinnostusta syömiseen, vaan joudun pakottamaan itteni pureskelemaan ja nielemään.

joka tapauksessa oon varmaan jossain plasebokohtauksessani huomattavasti parempivointinen tänään, kun sain alkaa jättää 250mg pois edellisestä masennusta ja ahdistusta pahentavasta paskatabletista. huraa! oli kyllä toisiks surkein kesä ikinä. surkein oli se jollon ite yritin itsemurhaa ja jollon paras ystävä onnistu siinä.

huomenna alkaa vähän laajemmat sydäntutkimukset rytmihäiriöiden ja sivuäänien poissulkemiseks. en tiedä mikä varuilta tehtävä operaatio se on, kun tähän päivään mennessä mistään ekg:sta eikä edes ultrauksesta oo löytyny yhtikäs mitään huolestuttavaa.

maalasin aiheesta jopa ison taulun viitisen vuotta sitte. sen nimi on you have a good heart. kun kardiologi otti mua kädestä kiinni, kattoi silmiin ja sanoi että "kuule [etunimi], sulla on todella hyvä sydän", mä aloin itkeä, koska kukaan ei ollu sanonu mulle mitään niin kaunista vuosikausiin.