ah, niin vapauttavaa kun päätin etten enää upota taidekuviani tänne! maalannu kyllä oon, tälläkin viikolla. en hirveesti, mut jaksamisen rajoissa, ja se on aina kivaa. etenkin nyt, kun valoa on miltei aamukuudesta iltakuuteen asti.

naistenpäivät tuli ja meni ja pyörittelin taas silmiäni tosiasialle, että mun kammottavat pms-oireet kestää helposti melkein kaks viikkoa, kun varsinaiset kuukautiset kolme päivää, eivätkä niukkuudessaan ja kivuttomuudessaan häiritse mua vähääkään. mikä on tämä nurinkurinen, elinkautinen rangaistus? välillä ottasin mieluummin sähkötuolin.

palkkatukiasia siirty taas piirun verran selkeämmille vesille, mut varmaankin vasta tänään saadaan viimeset yksityiskohdat hakemukseen, jonka täyttäminen on kyllä ollu aivan järkyttävän monimutkasta. naurettavaakin siinä mielessä, että mikään virallinen taho ei tunnu tietävän mistään mitään. meidän ensikertalaistenko (sekä palkattava että työnantaja) sitten pitäis osata jotenkin? tosi turhauttavaa tilanteessa, jossa ite tekee tässä kaikkensa jotta vammautuneena kuntoutujana työllistyis, mut toisinaan oon jo ehtiny olla lyömässä hanskoja tiskiin ja miettimässä, et ois vaan helvetin paljon helpompaa pysyä toimettomana ja elää päivärahalla. hakea vaikka sitä pirun työkyvyttömyyseläkettä tai jotain.

mun artikkeli ystäväni itsemurhasta julkastiin tällä viikolla ja oon jo saanu aika kasan myönteistä palautetta. sanat, joita on eniten toisteltu on kauneus, urheus ja aitous.

oon edelleen kattonu leffoja aamusin ja välillä iltasinkin, viimesimpänä uhrilampaat ja cast awayn, kuten suunnittelin. molemmat oli edelleen hyviä, ja lisäks tykkäsin mulle suositellusta leffasta manchester by the sea. kotimainen, anna-leena härkösen kirjaan perustuva ei kiitos pääsi nyt myös yllättäen niiden harvojen suomalaisten elokuvien joukkoon, joista pidin. leffa oli huomattavasti parempi kuin kirja, mikä ei kyl oo ihan hirveesti vaadittu (anteeks nyt vaan härkönen).

jos tästä ei oo tulossa kirjavuosi, niin voihan tästä yhtä lailla tulla elokuvavuosi.