ajatella jos joku vois laulaa toisesta vitut ulos. suohon laulamisen erityismuoto. miksi ajattelen karaokea? siellä kyllä lauletaan vitut ulos itsestä.

hmm, jos käytän vittua tällä tavalla, se ei oo yhtään niin törkeetä. jos vitusta tekee keskipisteen, se lakkaa viemästä merkitystä muulta sisällöltä ja kuulostaakin mielenkiintoselta.

just kun olin varma että haluan jatkaa duunisopparia, päädyinkin äsken päinvastaseen. mutta nyt oon taas samaa mieltä kuin aiemmin: ehkä kuitenkin parempi jatkaa jo opituilla rutiineilla ja ylläpitää niitä vaan turvallisesti. itsenäinen mieli hakee uomaansa ja tulvii snadisti yli aiemmista mutkistaan koska ne on vielä niin matalia. syvenevät vasta kun niihin sade kerrallaan alkaa saada varmuutta, syvyyttä. näen mielessäni soraan muodostuvan puron, jonka vesi on aluks mutaista mut kirkastuu mitä enemmän se saa harjottaa reittiään.

muita huomioita: luota (anti)sosiaaliseen vaistoon. älä tutustu yhtään pidemmälle uusiin ihmisiin joista sulla on alusta asti sisäinen tieto: tässä et voi muuta kuin teeskennellä. eikä teeskentely toimi kuitenkaan, ja tulee kaikenlaisia väärinkäsityksiä, joten kaikkien energiaa kuluu turhaan.

palaan itseeni. se on ainoa henkilö johon luotan. palaan yksinoloon. se on ainoa oikea tila.